Kesän avaus Kangasalla 31.5.2025

Arvoisat juhlavieraat, rakkaat ihmiset!

Enpä olisi uskonut vajaat 40 vuotta sitten, että tässä seison; kutsuttuna avaamaan kesän Kangasalla. Kangasala on itselleni rakas paikka. Olen asunut täällä koko kouluikäni, istunut koulupulpeteissa Vatialan, Pikkolan ja lukion luokissa. Muutama kuukausi sitten tapasimme Pikkolan koululuokkamme kanssa ja saimme käydä vierailulla vanhassa koulussamme. Oi, niitä muistoja! Kaikkia ei passaa kertoakaan! Tänään sain ottaa vastaan myös kunniaylioppilaan tittelin ja rohkaista nuoria elämään! Tuntuu hienolta olla pieni osa yhteisessä elämän jatkumossa.

Kesä on kerta kaikkiaan ihmisen parasta aikaa! Moni ulkomaalainen on sanonut, että kesä herättää suomalaiset horroksesta! Ja näin varmasti on! Yötön yö kutsuu kulkemaan!

Tänään on jälleen kymmenissä, ellei sadoissa, paikoissa kajautettu Kesäpäivä Kangasalla -laulu ja mekin laulamme sen tässä juhlassa. Tuo kaunis laulu täyttää tänä vuonna komeat 170 vuotta! Kun elämän vuosia on kertynyt, tuosta laulusta on tullut itselleni yhä tärkeämpi.

Muistan, kuinka Vatialan ala-asteella laulu ei oikein jaksanut innostaa ja taidettiin siihen keksiä vähemmän mairittelevammat sanatkin. Mutta omissa ylioppilasjuhlissani lähdön haikeus, pakollisen koulutaipaleen päättyminen ja pieni tulevaisuuden pelkokin saivat kyyneleet silmiin. Silloin laulun kohta: Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on; vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon, sai aivan uusia sävyjä. Oli aika avata siivet ja antaa elämän tuulien kantaa!

Tänä päivänä sydäntäni puhuttelee laulun viimeinen säe: Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias! Ah kuink’ on sun maasi kaunis, kuink’ ihana taivahas! Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan. Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan.

Ajattelen, että tuo säe voi puhutella meitä kaikkia. Meillä on aivan käsittämättömän kaunis kotimaa ja luonto. Tässä harjujen keskellä, sinisenä siintävien vesien äärellä sydämestä nousee kiitos. Kesän tuoksujen, hajujen ja makujen äärellä on hyvä pysähtyä ihastelemaan, mutta myös kiittämään tästä upeasta luomakunnasta. Kesä kutsuu viipyilemään laiturinnokassa, jossa sielukin saa levätä.

Mutta ei ole itsestään selvää, että me saamme tänään laulaa kauniissa, itsenäisessä Suomessa Kesäpäivä Kangasalla –laulun. Kun kuuntelee uutisia maailmalta, tuntuu, että elämän kirjat ovat menneet sekaisin, maailmanpolitiikan mannerlaatat liikkuvat. Turvattomuus tuntuu valtaavan alaa.  Siinä hetkessä on hyvä muistaa, että turvallisuus ja toivo syntyvät pienistä asioista, ne syntyvät mansikasta heinänkorressa, hiekkakakusta uimarannalla ja ne syntyvät saunanlämmössä kesäyössä. Ennen kaikkea toivo syntyy yhteydestä toinen toiseemme.

Meidän yhteinen tehtävämme on vahvistaa toivoa ja vastustaa toivottomuutta. Mutta toivoa ei voi suorittaa eikä pakottaa. Toivon täytyy antaa rauhassa syttyä. Toivo on jotakin suurempaa kuin toive. Yksi kirjain erottaa näkyvän ja näkymättömän. Toive puhuu tästä maailmasta, lakkaisipa satamasta, mutta toivo tarttuu näkymättömään: Kirkon piirissä sanomme, että toivo tarttuu taivaalliseen. Toivo on sydämen luottamusta ja se syntyy joskus hyvinkin pienistä asioista.

Kesää ei voi säilöä talteen, vaan se on elettävä!

Toivon kuitenkin, että kesäsi voisi olla myös pysähtymisen aikaa ja lähelle katsomisen aikaa. Toivon, että kesän keskellä ennättäisit hengittää syvään, nuuhkia kesän tuoksuja ja kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä elämässä on. Itkujakin pitää itkeä ja suruja surra, mutta toivon, että saat sydämessäsi kantaa elämän toivon kipinää, se sytyttää suuren juhannusroihun, elämän liekin. Ehkäpä hiljaisuudessa nousee myös Kesäpäivä Kangasalla laulun huokaus Luojan luokse: kiitos!

Kuulkaa siis kesänavauksen julistus:

Niinkuin aurinko

päivä päivän jälkeen nousee,

niinkuin kuu ja tähdet yö yön perästä,

niin on aikojen halki koittanut kotomaalle

joka vuosi kesä.

 

Ja jälleen,

tänä armon vuonna

kaksituhatta ja kaksikymmentäviisi,

suo Taivas meille lahjaksi suven,

sen vahvan valon ja lempeän lämmön.

 

Taas pakeni talvi!

Jo tokene kevät!

Käy taloksi, kehrän heleä paiste,

tuulen henkäys, pilven sade,

ukkosen raju salama.

 

Tervetuloa, kesä!

Tuo, mitä tuot,

anna, mitä annat:

tästedes syksyyn asti sinulla on kaikki valta,

kun tänään,

tänään kesä alkaa Kangasalta!

Anssi Apajalahti 1998

 

Hyvän Jumalan siunausta ja hyvää kesää jokaiselle!

Piispa Mari Parkkinen