Kangasniemen seurakunnan piispantarkastus

Jeesus sanoo:
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15).

Kangasniemen piispantarkastuksen ohjelmassa oli torstaina (28.10.) vierailu Kansiskeskukseen. Kirjaston johtaja Sari Tulla päätti esityksensä kuvaan, jossa oli teksti: ”Kirjojen ja niiden sisällön kanssa on oltava aina varuillaan, sillä sanoilla on voima muuttaa meitä.” (Cassandra Clare).

Ajatus sanojen muuttavasta voimasta sopi hyvin viikkoon, jolloin julkaistiin piispainkirje Raamatusta. Sen tarkoituksena on kannustaa suomalaisia lukemaan Raamattua. Jumalan sanassa on ihmistä muuttava voima. ”Kristillisen uskon mukaan Jumala puhuu ihmiselle ja ihmisyhteisöille Raamatun välityksellä. Sen sanomassa kohtaamme rakastavan Jumalan. Raamattu kertoo, millainen Jumala on, mikä on ihmisen asema suhteessa häneen, mikä on ihmisen tehtävä ja miten ihminen pelastuu. Raamatusta käy ilmi, mitä Jumala meiltä tahtoo ja miten hän haluaa meidän elävän toistemme kanssa. (Raamattu ja kirkko, s 6).

Tänään Raamatusta avautuu yksi kristinuskon ja ihmisten yhteiselämän perusasia: anteeksiantamus. Koko kristinusko perustuu anteeksiannolle: meille on lahjoitettu syntien anteeksiantamus Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tähden.

Raamatun mukaan kirkon perustehtävä on julistaa anteeksiantamuksen sanomaa: ”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47). Uskontunnustuksessa lausumme uskovamme ”syntien anteeksiantamisen”. Isä meidän -rukouksessa pyydämme Jumalaa antamaan meille syntimme anteeksi, ”niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Tunnustuskirjojemme mukaan ”ihmiset saavat uskon kautta syntien anteeksiantamuksen ja tulevat vanhurskautetuiksi uskomalla Kristukseen” (Augsburgin tunnustuksen puolustus). Katekismuksessamme on kappale (41 Anteeksiantamuksen sana meille) anteeksiantamuksesta.

Kangasniemen seurakunnan tehtävä on julistaa syntien anteeksiantamusta sekä opettaa anteeksipyytämisen ja -saamisen tärkeydestä. Torstain kirjastokäynnillä opin: ”Sanoilla on voima muuttaa meitä.” Anteeksi on sana, joka muuttaa meitä.

Anteeksipyytäminen ja -saaminen antavat toivon paremmasta huomisesta. Ilman anteeksisaamista ihminen itse pidättää itseltään toivon. Ellei ole keskinäistä riitojen sopimista, anteeksi pyytämistä ja anteeksi antamista, ei vapauduta koston ja katkeruuden kierteestä.

Toiselle ihmiselle anteeksi antaminen on vaikeaa, mutta joka siihen antautuu, muuttuu myös itse. Anteeksisaamisen myötä ihmisten välinen epäluulo voi muuttua luottamukseksi. Anteeksi antaminen ja saaminen muuttaa molempia osapuolia. Kun on saanut rikkomuksensa ja syntinsä anteeksi sekä ihmisten että Jumalan edessä, tietää, kuinka pohjia myöten vapauttava kokemus se on.

Päivän lyhyessä evankeliumitekstissä on yksi kiusallinen ja häiritsevä sana, jopa kahteen kertaan. Sana on ”jos”. ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”

Asettaako Jumala ehdon anteeksiannolle? Ensin minun pitää antaa anteeksi minua vastaan rikkoneelle. Sitten Jumala antaa minulle anteeksi. Näinkö se menee? Onko Jumalan anteeksiantamus riippuvainen siitä, pystynkö minä antamaan toiselle anteeksi? Onko Jumalan anteeksiantamus ehdollinen, siis edellyttääkö se ensin minulta oikeita tekoja ja lähimmäisenrakkautta, jonka jälkeen Jumala vasta suostuu armahtamaan?

Jeesuksen sanat näyttävät kääntävän päälaelleen sen, mitä olemme Jumalan armosta tottuneet ajattelemaan. Meille on vakuutettu, että Jumalan armo ylittää kaiken, se peittää kaikki synnit ja vapauttaa kaikesta syyllisyydestä, ja että tämä ilmainen armo on tarjolla jokaiselle. Mutta nyt kuulemme Jeesuksen suusta, ettei se olekaan ihan niin automaattista. Ei Jumala olekaan aina vain armahtava. Hän voikin pidättää armonsa. Hän ei armahdakaan kaikkia. Hän ei armahda armotonta. Mistä on oikein kyse?

Evankeliumiteksti on Jeesuksen vuorisaarnasta, heti Isä meidän -rukouksen jälkeen. Itse asiassa tämä katkelma on ainoa selitys, jonka Matteus liittää Herran rukoukseen. Se osoittaa, kuinka tärkeää on se, että Jumalan tahto anteeksiantamuksesta toteutuisi kristittyjen ja ylipäänsä ihmisten kesken.

Jumalan armo ja ihmisten armollisuus kuuluvat yhteen. Samasta on kysymys Isä meidän -rukouksessa, jossa pyydämme: anna meille anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme. Jumalan armoa rukoilevan tehtävä on itse olla armollinen. Anteeksi antaminen ja saaminen ovat rauhan ja sovinnon edellytyksiä. Ilman niitä ei mikään yhteinen elämä ole mahdollista.

Jumala antaa armon käydä oikeudesta. Hänen ehdottoman armonsa ja anteeksiantamuksensa tähden voimme mekin antaa anteeksi. Jumalan anteeksiantamus ja ihmisten välinen anteeksiantamus liittyvät yhteen. Kyse on anteeksiantamuksen ketjusta. Saat anteeksi, siksi anna anteeksi. Anna hyvyyden kiertää, anna anteeksiantamuksen ketjun pidentyä. Jumalan hyvyys ohjaa meitä hyvyyteen toisia kohtaan. Se on Jumalan tahtoma elämänmuoto. Kun se toteutuu tässä seurakunnassa ja tällä paikkakunnalla, jokaisen on hyvä elää Kangasniemellä. Anteeksi on sana, joka muuttaa meitä.

Tänään tässä jumalanpalveluksessa siunataan tehtäväänsä kolme seurakunnan uutta työntekijää. Teidät, Katja, Laura ja Outi, siunataan anteeksiantamuksen yhteisön palvelukseen. Jumala kutsuu teidät työhönsä ja kirkkonsa palvelukseen Kangasniemen seurakunnassa. Olette Jumalan työtovereita. Saatte antaa lahjanne ja osaamisenne kangasniemeläisten hyväksi. Samalla muistakaa, että ette tee työtä yksin omien voimien varassa. Jumala myös varustaa siihen tehtävään, joka teille on uskottu. Hän antaa siihen siunauksensa.