Jeesus on VIP

Ensimmäisistä nykymuotoisista syventymispäivistä tulee kuluneeksi tänä vuonna 90 vuotta. Siksi on erityisen sopiva, että Mikkelin piispa osallistuu syventymispäiville. Kiitos siis kutsusta!

Kokouksia ”hengellisen elämän syventymiseksi” oli järjestetty Suomessa vuodesta 1913 alkaen. Timo Junkkaala kertoo Urho Muroman elämäkerrassa, että ”ensimmäinen uudella pohjalla järjestetty syventymiskokous pidettiin Mikkelissä elokuussa 1932, ja samassa paikassa jatkettiin kahtena seuraavana vuonna. Paikan valintaan lienee vaikuttanut se, että Muromalla oli pitkät perinteet yhteydestä sinne. Usein hän vietti perheineen lomia vaimonsa vanhempien luona Otavassa. Siellä oli myös pidetty useita SKSK:n järjestämiä virkistyskokouksia seurakuntien työntekijöille. Mikkeli kuului lisäksi niihin kaupunkeihin, joissa Muroma oli aiemmin pitänyt evankelioimispäiviä. Ratkaisevaa syventymiskokouksen kannalta oli, että yhteys seurakuntaan oli hyvä. Ensimmäisessä kokouksessa kerrottiin olleen ilmoittautuneita osanottajia yli 900. Seuraavana vuonna juhlakansan määräksi arvioitiin jo ensimmäisenä päivänä lähes 2000 ja lauantaina iltaseuroissa 2500 henkeä. Puhujina oli edellä mainittujen lisäksi myös joitakin Lähetysseuran kotimaassa olleita lähettejä. Lähetyskolehdin suuruudeksi kerrottiin yli 10 000 markkaa, minkä sanottiin olevan suurin kolehti, mitä Mikkelissä oli koskaan koottu. Kotimaa-lehdessä kuvattiin kokouksen sanomaa seuraavasti:

’Kokonaisuudessaan, syvimpiä sopukoita myöten, sydämet tahdottiin asettaa Herran tutkivan katseen eteen. Kysyttiin, miten on omantunnonelämän hoitamisen laita ollut. Kysyttiin, miksi on rauha sydämestä poissa. Kuvailtiin, miten vaarallista on sulkea sydämen ovi silloin, kun Herra kolkuttaa, ja miten viheliäistä on, jos vain vähän raoitamme hänen sisään pyrkiessään. Osoitettiin, miten ihminen on niin kadotettu, ettei hän edes osaa pyrkiä pelastukseen. Mutta todistettiin myös, että Jumala sanoo kuolleelle: Sinun pitää elää! Sillä Kristus on vienyt syntimme ristille ja itse tullut synniksi ja niin kantanut tuomion meidän sijastamme. Voimakkaasti teroitettiin, miten pyhässä kasteessa jo on Kristus lahjoitettu meille ja miten pelastuksemme ei vaadi muuta kuin avautumista pelastettavaksi.’” (Timo Junkkaala, Urho Muroma – herätyssaarnaaja, s. 145–146).

Näiden samojen kysymysten äärellä olemme myös nyt, 90 vuotta myöhemmin, kun pohdimme, miksi Jeesus on ”very important person”, siis hyvin tärkeä ihminen.

Jeesus nasaretilainen on vaikuttanut maailmanhistorian kulkuun enemmän kuin yksikään toinen ihminen. Hän on persoona, joka on aina kiinnostanut ihmisiä maailmankatsomuksellisista ja uskonnollisista näkemyksistä riippumatta. Hänen vaikutuksensa ihmiskunnan vaiheisiin ja kulttuuriin on kiistaton. Häntä on ymmärretty ja tulkittu eri aikoina ja eri kulttuureissa monella tavoin. Jo kaikki tämä osoittaa, että Jeesus on hyvin tärkeä ihminen. Mutta ennen kaikkea Jeesus on VIP siksi, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt.

Kristittyinä tunnustamme uskovamme ainutlaatuiseen persoonaan, ihmiseksi syntyneeseen Jumalan Poikaan. Näissä sanoissa tulee esille se, että Jeesus nasaretilainen oli täysin ainutlaatuinen henkilö. Vaikka hän oli ihminen, hän oli kuitenkin samalla enemmän kuin ihminen. Hän oli Jumalan Poika ja Jumala Jumalasta, kuten Nikean uskontunnustuksessa lausumme. Ihmisenä hän on tästä luomakunnasta, mutta Jumalan Poikana tämän ajan ja luomakunnan ulkopuolella.

Kysymys Jeesuksen persoonasta ja olemuksesta oli ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen keskuudessa polttava. Monet harhaopit ja uskomukset pakottivat kristillisen kirkon yhä uudestaan ja uudestaan määrittelemään oppia Jeesuksesta niin Jumalan Poikana kuin tosi ihmisenä. Tämä kysymys on yhä edelleen ratkaisevan tärkeä, jos kirkko aikoo olla kristillinen kirkko.

Kun tunnustamme uskovamme Jeesukseen, on määriteltävä tai selitettävä, millaiseen Jeesukseen uskomme. Kaikkina aikoina on ollut lukematon joukko ihmisiä, uskomuksia ja uskontoja, jotka kyllä uskovat Jeesukseen, mutta eivät samalla tavalla ja samanlaiseen Jeesukseen kuin kristillinen kirkko opettaa. On eri asia uskoa Jeesukseen pelkkänä suurena humanistina tai lähimmäisenrakkauden opettajana kuin uskoa Jeesukseen, joka on iankaikkinen Jumala ja syntiemme sovittaja. Eri aikoina Jeesusta on käytetty välineenä milloin minkäkin aatesuunnan tai ideologian edistämiseksi. Tätä tapahtuu nykyisinkin.

Kristilliselle pelastusopille on ratkaisevan tärkeää ymmärtää Jeesuksen merkitys Jumalan Poikana ja tosi ihmisenä yhdessä persoonassa ja kahdessa luonnossa. Jos Jeesus ei olisi ollut eikä ole Jumalan Poika, hän ei olisi voinut olla eikä olisi nyt meidän Pelastajamme, Vapahtajamme ja Herramme siinä merkityksessä kuin kristinusko opettaa.

Kolmen ensimmäisen vuosisadan ajan kristillinen kirkko joutui taistelemaan puhtaan ja oikean uskon puolesta monia harhaoppeja vastaan. Nämä harhaopit pyrkivät erityisesti kiistämään joko Jeesuksen täyden jumaluuden tai täyden ihmisyyden. Yksi suurista kiistoista käytiin 300-luvun loppupuolella ns. areiolaisuutta vastaan. Tapahtumat ovat kuin jännityskertomuksesta. Mielenkiintoinen samankaltaisuus meidän aikaamme on siinä, että kun ulkoiset vaarat alkoivat 300-luvulla helpottua, syntyi sisäinen taistelu uskon perusteista ja uhka kirkon hajoamisesta.

Aikansa suosittu pappi Areios väitti, että vain Jumala voi pelastaa ja että yksikään luotu ei voi lunastaa toista luotua olentoa. Areioksen mukaan Jeesus Kristus oli vain luotu olento. Siten hän ei voinut olla ihmiskunnan pelastaja eikä vapahtaja. Tämä harhaoppi sai paljon jalansijaa ja uhkasi kirkon uskoa ja tunnustusta.

Nuori Athanasios-niminen Aleksandrian piispan sihteeri nousi vastustamaan voimakkaasti Areioksen harhaoppia. Sittemmin Athanasioksesta tuli Aleksandrian piispa ja tunnettu kirkkoisä. Mutta helppo ei hänen tiensä ollut. Hänet karkotettiin monta kertaa Aleksandriasta ja hän joutui pakenemaan ja piileskelemään. Häntä syytettiin siveettömyydestä, tuesta kapinoitsijoita kohtaan ja jopa erään piispan murhasta. Väitettiin, että Athanasios oli käyttänyt murhatun irtihakattua kättä maagisissa menoissa. Ei auttanut, vaikka kyseisen piispan todettiin olevan elossa ja hyvässä kunnossa. Valeuutiset ja trollaus ovat olleet käytössä jo vuosituhansien ajan!

Peloton ja lahjomaton Athanasios oli sovitteleva väärinkäsitysten harhauttamia ihmisiä kohtaan, mutta harhaoppia kohtaan hän oli jyrkkä. Hän osoitti Raamattuun vedoten, että vain Jumala voi pelastaa, Jeesus Kristus on Jumala ja Jeesus Kristus pelastaa. Athanasios vaikutti vahvasti siihen, että kirkossa säilyi puhtaana Raamatun ilmoituksen mukaisena oppi Jeesuksesta ja pelastuksesta. Jeesus Nasaretilainen on meille käsittämättömällä tavalla Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Hän on meidän pelastajamme ja syntiemme sovittaja.

Kirkkomme tunnustuskirjat tuntevat kolme jo varhaiskirkon ajoilta peräisin olevaa uskontunnustusta. Ne ovat peräisin kristillisen kirkon ensimmäisiltä vuosisadoilta. Niissä ilmaistaan lyhyesti kristillisen uskon ja opin keskeisin sisältö. Ne kuvaavat sitä, mikä kristilliselle uskolle on yhteistä ja luovuttamatonta.

Piispa Athanasioksen mukaan nimetty Athanasioksen uskontunnustus on peräisin 400-luvulta. Se on kolmesta uskontunnustuksesta ylivoimaisesti pisin ja myös vähiten tunnettu, sillä sitä ei käytetä jumalanpalveluksessa. Se kertoo tiivistetysti Jeesuksesta näin: uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on yksi Jumala, mutta kolme erillistä persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus on luomaton, ääretön, ikuinen, kaikkivaltias ja Herra. Kukaan kolminaisuuden persoona ei ole suurempi toistaan. Jeesus on tullut ihmiseksi, kärsi pelastuksemme tähden, astui alas helvettiin, nousi kuolleista, astui taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella, tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Samaan tapaan opettavat myös muut uskontunnustukset. Niissä kaikissa korostuu, että oppi Jeesuksesta on tärkeää. Eri uskonnoissa ja ideologioissa on Raamatusta ja uskontunnustuksista poikkeavia opetuksia Jeesuksesta. Myös kristillisiin kirkkoihin tulee helposti omatekoisia käsityksiä Jeesuksesta, jotka poikkeavat Raamatun ilmoituksesta. Tämä uhka on ajankohtainen meidänkin kirkossamme.

Koska Jeesus on kristilliselle kirkolle ja ihmisen pelastukselle olennainen, kirkon on pitänyt muotoilla mahdollisimman tarkasti se, kuka Jeesus on ja mitä hän on tehnyt. Tämän valossa Athanasiuksen uskontunnustuksen alkulause on ymmärrettävä: ”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.” Suoraa puhetta, johon nykyisenä moniarvoisuutta, relatiivisuutta ja kaiken hyväksyttävyyttä korostavana aikana on helppo loukkaantua.

Kristuksen persoonassa ja ainutlaatuisuudessa on kysymys pelastuksesta. Jeesus itse opetti, että hän on ainoa tie Isän Jumalan yhteyteen (Joh. 14:6). Siksi Jeesus on VIP, very important person! Tässä on myös kristinuskon ainutlaatuisuus. Nykyisenä hengellisesti sekavana aikana emme tarvitse kristinuskolle vieraiden opetusten ja käytäntöjen tuomista seurakuntiimme ja kirkkoomme. Sen sijaan tarvitsemme sitäkin enemmän Jumalan sanan opetusta ja sen entistä syvempää ymmärtämistä ja vastaanottamista. Tarvitsemme sitä, miten muuttumaton kristinuskon sanoma voidaan tuoda ymmärrettävästi ja vastaanotettavasti jokaisen ihmisen ulottuville.

Jeesus on siis VIP sen vuoksi, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt. Mutta Jeesus on VIP myös siksi, että hän on minun Vapahtajani ja sinun Vapahtajasi, ei vain yleisesti maailman Vapahtaja.

Olen kerran saanut yllättävän VIP-kohtelun. Puolenkymmentä vuotta sitten vierailin Armeniassa Armenian apostolisen kirkon vieraana. En osannut odottaa lainkaan lentokoneen laskeuduttua Jerevanin lentokentälle, että meidät vietiin suoraan VIP-tiloihin, joissa kaikki muodollisuudet hoituivat käden käänteessä meidän nauttiessamme rauhassa virvokkeita. Kokemus oli hämmentävä. Päällimmäisenä tuntemuksenani oli – tyypillisesti suomalaisittain – nolous, häpeä ja vaivaantuneisuus. Mitä muut ajattelevat? Ei kai ainakaan kukaan suomalainen huomannut, luulevat vielä, että olen olevinani muita parempi? Kyllähän minä osaan ja jaksan omat tavarani kantaa. Enhän minä nyt ole erityiskohtelua ansainnut.

Kokemukseni VIP-kohtelusta Jerevanin lentokentällä sai minut pohtimaan, näinkö suhtaudun myös Jeesukseen. Voin torjua hänet siksi, että en ole tarpeeksi hyvä. En ansaitse hänen rakkauttaan. Tai voin torjua hänet siksi, että pärjään kyllä omillani. En tarvitse häntä. Mutta VIP-kohtelu sai aikaan muutoksen. Tajusin, että kyse olikin siitä, että minua arvostettiin ja minulle haluttiin hyvää.

Jeesus on VIP siksi, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt. Jeesus on VIP, koska hän haluaa meille, minulle ja sinulle hyvää. Olet arvokas ja tärkeä siksi, että olet ihminen, jota Jumala rakastaa ja joka antoi sinulle elämän. Hän armahtaa ja antaa synnit anteeksi, ei siksi, mitä sinä olet tehnyt, saanut aikaan tai ansainnut, vaan siksi, että hän rakastaa sinua. Siksi myös sinä olet VIP, Jeesukselle hyvin tärkeä ihminen.