Hartauspuhe

”Mitä hyötyä minusta on, veljet, jos tulen luoksenne ja vain puhun kielillä enkä välitä mitään ilmestystä tai anna teille tietoa, profetiaa tai opetusta? Samoinhan on elottomien soittimienkin laita, vaikkapa huilun tai lyyran. Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan? Ja jos sotatorvesta lähtee epäselvä ääni, kuka valmistautuu taisteluun? Sama koskee teitäkin: ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Sananne haihtuvat taivaan tuuliin.

Mitä tämä siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä. Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot? Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy. Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.” (1. Kor. 14:6–9, 15–19).

Kuluvalla viikolla meitä kehotetaan laulamaan cantate (= laulakaa), laulamaan ylistystä Herralle. Kirkkovuoden tämän viikon Raamatun kohdat sopivat erityisen hyvin kanttoreille. Paavali kysyy: ”Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan?” Apostoli ohjeistaa: ”Minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä.”

Korona-aikana meiltä on kysytty ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Myös kanttorien työ on ollut hyvin toisenlaista kuin ennen poikkeusaikaa. Kulunut reilu vuosi on varmasti ollut monelle teille myös rankka. Kuorot eivät ole voineet kokoontua samalla tavalla kuin ennen. Olette joutuneet elämään epätietoisuudessa, mihin rajoitusten kanssa oikein mennään. Monet suunnitelmat on jouduttu tekemään muutosten keskellä uusiksi. Olenkin käyttänyt kuvaa sumussa suunnistamisesta.

Samalla useimpia teistä on tarvittu aivan muissa tehtävissä. Moni on vastannut jumalanpalvelusten striimauksista ja kantanut vastuuta eri asioista kuin tavallisesti.

Ymmärrys on Jumalan lahjaa meille. Sitä Jumala on antanut meille jokaiselle. Olen seurannut seurakuntien toimintaa tänä poikkeuksellisena aikana ja ilahtunut siitä, kuinka paljon seurakunnista on löytynyt taitoa, viisautta ja ymmärrystä etsiä tapoja tehdä seurakunnan työtä tässä ajassa. Kiitos teille tästä kaikesta.

Uskonpuhdistuksessa yksi oleellinen ja tärkeä asia oli se, että kansan tuli ymmärtää kirkossa puhuttua. Kirkkomusiikki on soivaa sanaa ja siksi reformaation löytö koskee myös musiikkia. Tähän Paavalin kehotus ohjaa: ”Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.”

Korona-aikana musiikki onkin monelle ihmiselle ollut sanoja ja puhetta tärkeämpi. Mielessäni on ollut Martti Luther, joka oivalsi – varmasti omien kokemustensa kautta – musiikin suuren vaikutuksen ihmisen sisäiseen maailmaan. Tämä ei ole ihme, sillä Martti Luther soitti itse luuttua, itse asiassa hänen sukunimensä Luder tarkoittaa luutun soittajaa. Kun puhutaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, harvoin hoksataan, että nimeen on kätkettynä keskiaikainen kielisoitin, luuttu.

Luther kirjoitti musiikista tavalla, joka paljastaa, kuinka suuren merkityksen hän antoi musiikille: ”Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja, ei ihmisen. Se ilahduttaa mielen, karkottaa Paholaisen ja luo viatonta iloa. Musiikkia harjoitettaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys.” (WA 50, 368-374). Näin syvällisesti jo keskiajalla vaistottiin musiikin terapeuttinen, emotionaalinen ja jopa eettinen tarkoitus. Sama merkitys musiikilla on ollut myös nyt oman aikamme kulkutautiepidemian aikana.

Hyvät työtoverit. Kirkkomuusikkoina olette kirkon ja ihmisten palvelijoina tärkeässä työssä. Apostolin kehotuksen mukaan tehtävänne on puhua, laulaa ja soittaa niin, että Jumala saa kohdata ja hoitaa ihmistä; niin että Jeesus ja hänen rakkautensa syntistä ihmistä kohtaan saa olla kaiken keskuksena.