Saarna kirkon 150 -vuotisjuhlajumalanpalveluksessa

 

Saarna Hämeenkosken kirkon 150-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa 29.11.2020 Hollolassa

Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”

    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.

Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:

      – Siunattu hän, kuningas,

      joka tulee Herran nimessä!

      Taivaassa rauha,

      kunnia korkeuksissa!

    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luuk. 19:28–40).

Suomalaisille 1860-luku merkitsi kärsimysten vuosikymmentä. Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa. Se oli tuhoisa väestökatastrofi. Alle kaksimiljoonaisesta kansasta kuoli noina vuosina 270 000 henkeä. Pahimpana vuonna 1868 kuoli lähes 140 000 ihmistä eli noin kahdeksan prosenttia väestöstä. Se on niin suuri osuus, että sillä pääsee koko tunnetun ajan suurten ja tuhoisien nälkäkriisien pelottavalle listalle. Nälänhädän lisäksi kulkutaudit veivät ihmisiä hautaan. Isorokko, punatauti, lavantauti ja erilaiset kuumetaudit olivat vitsauksena tälläkin paikkakunnalla.

Tällaisen poikkeustilanteen keskellä vuosina 1867–1870 Kosken pitäjään rakennettiin kirkkoa hätäaputöinä. Elämä oli monella tavoin uhattuna ja tulevaisuus sumun peitossa. Nälkä, aliravitsemus, kulkutaudit ja kuolema olivat liiankin tuttuja. Koskettavaa on lukea kirkon historiasta sanontaa ”se rakennettiin nälkäisin suolin, sanoi Lammin rovasti Lagus vihkiessään kirkon”. Adventtina lähes päivälleen 150 vuotta sitten (27.11.1870) tämä kirkko vihittiin käyttöön.

Hämeenkosken kirkon syntyhistoria sisältää vahvan viestin. Kärsimysten, vaikeuksien ja epävarmuuden keskellä täällä tahdottiin turvautua Jumalaan. Siksi tänne rakennettiin uusi kirkko. Usko on luottamusta rakastavan Jumalan läsnäoloon myös pimeyden keskellä. Mikään meitä kohtaava vastoinkäyminen ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt. Siksi täällä haluttiin vaikeidenkin aikojen keskellä turvautua häneen. Siitä kumpusi tulevaisuudenusko ja rohkeus rakentaa omaa kotiseutua.

Hämeenkosken kirkon juhlapäivää vietetään tänään tilanteessa, jossa Päijät-Häme elää koronavirusepidemian pahimmassa leviämisvaiheessa. Kulkutauti, hienommin sanottuna tartuntatauti, on yhä riesanamme. Kaikki yli 10 hengen yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestäminen sisätiloissa ja ulkotiloissa on kielletty. Tulevaisuutta kuvaa yksi sana: epävarmuus.

Kirkon viesti on tänään sama kuin vihkimispäivänä. Epävarman tulevaisuuden edessä voimme turvautua Jumalaan ja pyytää hänen apuaan ja siunaustaan. Adventtina uuden kirkkovuoden alkaessa kirkoissa lauletaan Hoosianna-hymniä. Laulu on pohjimmiltaan rukous. Hoosianna merkitsee suomeksi ”oi auta, pelasta”. Saamme laulaa ”hoosianna” täydestä sydämestämme: Herra, auta ja pelasta.

Adventti merkitsee suomeksi tulemista. Ensinnä Kristus tulee seurakunnan keskelle sanassa ja sakramenteissa. Jumalanpalvelus on Jumalan pelastavan läsnäolon juhla. Kirkko on jumalanpalveluksen paikka. Seurakunta tarvitsee paikan hoitaakseen uskoaan Jumalaan ja yhteyttään toisiin kristittyihin.

Jumalanpalvelus on Jeesuksen elämää seurakuntansa keskellä. Sana ja saarna eivät ole vain kertomusta hänestä, vaan Kristus on itse läsnä sanassaan. Hän kutsuu meitä yhteyteensä. Adventin epistolatekstissä Jeesus itse sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20).

Hämeenkosken kirkossa on 150 vuoden ajan rukoiltu, kiitetty ja itketty, riemuittu ja surtu. Lukemattomat sukupolvet ovat tässä kirkkorakennuksessa kantaneet Jumalalle elämän ilonsa ja kiitoksensa, mutta samalla myös tuskansa ja hätänsä, murheensa ja menetyksensä. Täällä on kastettu, konfirmoitu, vihitty ja siunattu hautaan tuhansia ihmisiä. Täällä on julistettu Jumalan sanaa ja vietetty ehtoollista.

Kaiken tämän jälkeen kirkkorakennus ei enää ole mikä tahansa rakennus, vaan siihen syntyy hyvin vahva tunneside. Kirkosta tulee kotikirkko, pyhä paikka. Tällaisen kokemuksen toivoisin kirkosta syntyvän myös tuleville sukupolville tällä paikkakunnalla. Kirkko on keskellä kylää viestittämässä kulttuurimme perustavia arvoja ja kristinuskon sanomaa.

Toiseksi Kristus tulee keskellemme rakkauden teoissa. Adventti merkitsee Jumalan saapumista arkeemme, ilomme ja huoltemme keskelle. Jeesus osoitti elämällään, sanoillaan ja teoillaan, millainen Jumala on. Hän auttoi apua tarvitsevia, kärsiviä, sairaita, köyhiä, muiden halveksimia ja hylkäämiä.

Kristuksen tuleminen keskellemme on käytännöllistä: rakkauden tekoja toisen hyväksi, lähimmäisen auttamista hädässä. Evankeliumitekstissä Jeesus antoi neuvoksi vastata aasin noutamista ihmetteleville: ”Herra tarvitsee sitä.” Yhä Herra tarvitsee sinua, minua, meitä. Siinä toteutuu vanha kristittyjen viisaus: Kristuksella ei ole muita käsiä kuin meidän kätemme. Me olemme hänen jalkansa, kätensä, suunsa ja sydämensä.

Kirkon diakoniassa ja jokaisessa rakkauden teossa toteutuu adventti. Arjen diakonia kumpuaa siitä työstä, jonka Kristus on tehnyt meidän puolestamme. Siitä Hämeenkosken kirkko on ollut 150 vuotta näkyvänä merkkinä tällä paikkakunnalla. Yhä edelleen se julistaa olemassaolollaan, että Kristus tulee keskellemme. Hänen rakkautensa kutsuu meitä rakastamaan lähimmäisiämme.

Hyvät seurakuntalaiset. Marraskuun lopussa 1870 sitten Kosken kirkko vihittiin käyttöön. Juhlasta kerrotaan, että ”väkeä oli vihkitilaisuudessa niin paljon, että pysyi pystyssä tahtomattaankin ja hiki juoksi virtanaan kaikilta”. Nälkävuodet ja kulkutaudit olivat ohi ja seurakunta pääsi uuteen kirkkoon.

Nyt marraskuun lopussa 2020 Hämeenkosken kirkon 150-vuotisjuhlaa vietetään tilanteessa, jossa väkeä ei voi päästää kirkkoon. Hiki ei virtaa tänään väentungoksen vuoksi. Kulkutauti estää seurakuntaa saapumasta kirkkoon juhlapäivän viettoon. Onneksi nykytekniikka mahdollistaa jumalanpalveluksen ja juhlan seuraamisen, vaikka paikan päälle ei pääsekään. Nälkäkään ei ole kokonaan kadonnut maastamme. Koronavirusepidemia on aiheuttanut monille taloudellisia vaikeuksia ja puutetta.

Evankeliumin lopussa Jeesus puhuu, että kivetkin voivat huutaa: ”jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Tässä kirkkorakennuksessa voi hyvin sanoa, että tiilet huutavat. Monesti huuto on avunpyyntö huolten, sairauksien ja kuoleman edessä. Koronavirus on paljastanut elämän epävarmuuden ja arvaamattomuuden. Loppujen lopuksi hallitsemme elämää yhtä vähän kuin esivanhempamme 150 vuotta sitten, vaikka monet asiat ovat onneksi nyt paremmin kuin silloin.

Puolentoista vuosisadan ajan tässä kirkossa on julistettu evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Tänne on tultu kohtaamaan Jumala, joka armahtaa, antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa uutta voimaa elämään, kaiken sen epävarmuuden ja kysymysten keskelle. Kristuksessa on toivomme tätä ja tulevaa elämää varten.

Kirkosta lähetetään ja lähdetään arkeen elämään todeksi Kristuksen rakkautta, toimimaan lähimmäisten hyväksi. Kirkko ei ole museo tai muinaismuisto, vaan elävän seurakunnan koti. Sen paras kaunistus on kokoontuva seurakunta. Kirkkorakennus on paikkakuntansa hengellisen elämän sydän ja lähimmäisenrakkauden voimanlähde. Siksi olkoon tämä kirkko teille hämeenkoskelaisille paikka, johon saavutte runsain määrin kohtaamaan elävän Jumalan.

Kristityt viettävät jatkuvaa adventtia, Kristuksen saapumista kansansa keskelle sanassa ja sakramenteissa sekä rakkauden teoissa. Herra Jeesus Kristus tulee luoksemme. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon.