Saarna kiirastorstaina 2.4.2026 Mikkelin Pitäjän kirkossa

Johanneksen evankeliumista 13:1–15

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti. 
    He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. 
    Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?” Jeesus vastasi: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.” Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Silloin Simon Pietari sanoi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” Tähän Jeesus vastasi: ”Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki.” Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. 
    Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: 
    ”Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” 

Jokainen kirjailija tietää, että kirjan aloitusvirke on todella tärkeä. Aloitus kutsuu lukijaa mukaan.

Raamattu alkaa sanoilla: alussa Jumala loi taivaan ja maan. Alkusanat imaisevat ihmisen Pyhien kirjoitusten maailmaan. Alussa- sana lupaa myös jatkoa. Mitä kaikkea sitten seurasikaan…. sen saa jokainen itse lukea Raamatusta. Keskityn tänään vain alkuun ja loppuun.

Toinen tuttu aloitus kuuluu: Alussa olivat suo, kuokka — ja Jussi. Se on yksi tunnetuimmista suomalaisista romaanin aloitusvirkkeistä. Se aloittaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian.

Kaikki kirjoja lukeneet tietävät, että loppu on kuitenkin alkua tärkeämpi. Loppu vetää yhteen kaiken tapahtuneen, monimutkaiset juonenkäänteet ja ihmiskohtalot. Loppu voi olla yllätyksellinen ja jotakin, mitä emme osanneet odottaa kirjan rivejä lukiessamme. Paras lopetus on sellainen, että siihen jää vielä viipyilemään ja miettimään, että ai näinkö se menikin. Olipa aika huikeaa.

Elämä on myös täynnä alkuja ja loppuja. Vastasyntyneen ensimmäinen henkäys, tai ehkä paremminkin elämän rääkäisy on ihme, jota ihmettelevät vanhemmat ja koko suku. Jotakin suurta on alkamassa, on alkamassa kokonainen ihmiselämä! Viimeinen huokaus on elämän hiljainen yhteenveto kaikesta koetusta, eletystä elämästä.

Näiden kahden suuren alun ja lopun väliin mahtuu monia pienempiä, erilaisia, alkuja ja loppuja. Toivottuja ja ei-toivottuja.

Ensimmäiset arat askeleet koulutiellä johtavat koulun päättötodistukseen tai ammattiin valmistumiseen. Ihmissuhteissa yhteinen elämän matka saattaakin päättyä kahden tien risteykseen. Tieto lääkärinvastaanotolla johtaa elämän uudelleen järjestelyyn ja jatkotoimenpiteisiin.

Mikä on siis alun loppu tai lopun alku?

Pääsiäinen on eräänlainen elämän loppu, mutta siitä tuleekin lopulta alku. Päivän evankeliumi kuvaa tapahtumia pääsiäisaterialla. Jeesus ja opetuslapset ovat kokoontuneet yhteiselle juhla-aterialle, jota vietetään juutalaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Se, mikä uhkasi olla kansan loppu, muuttuikin uudeksi aluksi.

Kiirastorstai viittaa puhdistautumiseen. Sen taustalla on ruotsin kielen sanasta skära. Kiirastorstai on perinteisesti ollut päivä, jolloin seurakunta aivan erityisesti asettuu synnintunnustuksen äärelle; kiirastorstaina puhdistaudutaan pääsiäisen viettoon.

Siitä kertoo myös tämän päivän evankeliumiteksti. Jeesus pesee opetuslastensa jalat. Se oli Jeesuksen aikaan orjien työ, mutta Jeesus ottaa itse palvelijan paikan. Jeesus aloittaa poikkeuksellisen muutoksen, josta tulee kristillisyyden yksi ydin; jokainen ihminen on yhdenvertainen, ei ole toista parempaa tai toista huonompaa. Jokainen on tasavertainen Jumalan luotu ihminen. Tämä historiallinen paradigman muutos on historiaa mullistava uusi alku ja se näkyy edelleen kristillisyyden keskiössä. Jeesuksen viesti meille on: ei ole orjaa, palvelijaa tai kuningasta ja palveltavaa. Muutos on huikea! Meidän tehtävämme ei ole eritellä ihmisiä, vaan kutsua mukaan ihan jokaista. Kun me tänään yhdessä käymme ehtoolliselle, siinä ei ole toista korkeampaa tai alempaa, pyhempää tai parempaa, vaan saamme käydä alttarille yhdessä, palvellen toinen toistamme.

Jeesuksen osoittama esimerkki jalkojen pesusta on edelleen yksi tärkeä osa kiirastorstain juhlaa ympäri kristikuntaa. Perinteisesti Pyhän haudan kirkolla Jerusalemissa on toteutettu ortodoksisen kirkon järjestämä jalkojenpesu. Tänä vuonna Jerusalemin pääsiäisjuhlallisuudet on Lähi-idän sotatilan takia peruttu. Mutta sotakaan ei sammuta kiirastorstain sanomaa. Paavi Fransiscus herätteli maailmaa vuonna 2013 pesemällä 12 nuorisovangin jalat. Moni kristitty pöyristyi, koska aiemmat paavit olivat kutsuneet paikalle vain papistoa, mutta Fransiscuksen kohdalla Jeesuksen oma esimerkki oli uusi alku. Jeesus sanoo meille: Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Nämä Jeesuksen sanat kutsuvat edelleen kristittyjä rakastamaan ja palvelemaan.

Kiirastorstaihin liittyy myös ehtoollisen asettaminen. Jeesus aloittaa yhteisen aterian juutalaiseen tapaan siunaamalla leivän ja jakamalla sen läsnäolijoille. Evankeliumi kertoo, että Jeesus tietää, kuka hänet kavaltaa, mutta kavaltajakin on kutsuttu samaan pöytään. Jeesus pesee jopa hänen jalkansa. Aterian edetessä, aterian sisältö kuitenkin muuttuu.  Kun Juudas lähtee katkeruutta sydämessään, ovet paukkuen ja yhteys katkeaa totaalisesti, Jeesus rakentaa tuon yhteyden uudestaan asettamalla ehtoollisen. Aterian lopussa kyseessä ei ole enää pelkkä ateria, vaan ehtoollinen, yhteyden ateria, joka yhdistää meidät Jeesukseen ja toisiimme. Muutos on jälleen huikea. Alku on tavallinen, perinteinen pääsiäisateria, mutta siihen liittyy aivan uudenlainen loppu.

Myös elämässä näemme uusien loppujen mahdollisuuksia. Se, mikä ehkä on alkanut riitana ja yhteyden katkeamisena, voi päättyä jälleen rakentuneeseen yhteyteen. Läheisen musertava menetys muuttuu surun väistyessä kiitokseksi yhteisestä ajasta. Sodan mielettömyydet päättyvät vielä sovintoon. Alun ei tarvitse määrittää loppua, vaan muutos on mahdollinen.

Pääsiäinen kuvaa oikeastaan koko ihmiselämän alkua ja loppua. Siihen väliin mahtuu monia ilon aiheita, mutta myös tuskaa, kipua ja murhetta. Tänään, ehtoollisen jälkeen, alttari riisutaan ja puetaan mustiin. Se muistuttaa meitä huomisesta päivästä, ristiinnaulitsemisen päivästä, päivästä, johon kasaantuu koko ihmiskunnan pimeys. Mutta sekään ei ole loppu, vaan alku.

Jeesus on alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu (Ilm. 22:13). Siksi pääsiäinen ei ole loppu, vaan uusi alku. Valo voittaa pimeyden, elämä voittaa kuoleman. Pääsiäinen on uusi alku meille kaikille. Tänään me saamme tuoda syntimme ja syyllisyytemme alttarille, josta saamme lahjaksi elämän leipää, leipää, jossa on anteeksiannon ja yhteyden olemus. Risti ei enää ole häpeäpaalu, vaan merkki ylösnousemuksesta, uudesta elämästä. Siihen meitä jokaista kutsutaan tänäänkin.

Piispa Mari Parkkinen