Avauspuhe
20.5.2022
Kuluvaa 2020-lukua voidaan kutsua kasautuvien kriisien aikakaudeksi tai kolmoiskriisiksi. Ilmastonmuutos, koronapandemia ja Ukrainassa käytävä sota koettelevat ja ahdistavat jokaista, erityisesti lapsia, nuoria ja eri tavoin hauraita ihmisiä. Seurakunnissa näkyy ihmisten huoli ja pelko muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Sota-aikaa muistavien, varsinkin evakkojen mielissä Venäjän hyökkäys Ukrainaan aktivoi uudelleen sodan traumaattisia kokemuksia. Aihepiiri on paljon esillä kaikissa ihmisten kohtaamisissa. Kirkon keskusteluavun puheluissa kansainvälinen kriisi tulee usein esille.
Suomen ratkaisu erilaisten turvallisuusriskien hallinnassa ja torjunnassa on kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli. Kokonaisturvallisuuden keskeisenä ajatuksena on, että yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Valtioneuvoston tuoreen ajankohtaisselonteon (VNS 1/2022 vp) mukaan muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää kokonaisturvallisuuden toimintamallin sovittamista nykyiseen turvallisuustilanteeseen.
Kokonaisturvallisuuden ylläpitämisessä kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on tärkeä tehtävä. Henkinen kriisinkestävyys on yksi kokonaisturvallisuuden kulmakivistä. Kirkko toimii ja varautuu omasta perustehtävästään käsin pitääkseen huolta siitä, että yksilöillä, yhteisöillä ja yhteiskunnalla on kykyä kestää normaali- ja kriisitilanteissa esille tulevat paineet ja niiden vaikutukset. Hyvä kriisinkestävyys auttaa selviytymään, elämään kriisin keskellä ja edistää siitä toipumista. Seurakuntien ja kristillisten järjestöjen perustoiminta on kaikkea tätä. Se on hyvä huomata ja sitä on syytä arvostaa.
Suomessa luottamus instituutioihin on vahva. Myös yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa korostuu yksi sana: luottamus. Kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan ja yhteiskuntaan sekä ihmisten keskinäinen luottamus ovat henkisen kriisinkestävyyden ja turvallisuuden perusta.
Koronapandemian opetuksia on se, että luottamusyhteiskunta kannattaa säilyttää vahvana. Luottamus rakennetaan normaalioloissa. Olennaista on ihmisten kokemus oikeudenmukaisuudesta ja heidän arvonsa näkemisestä. Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta onkin keskeistä, että kuka tahansa voi olla varma, että sairastuessaan hänet hoidetaan mahdollisimman hyvin, taloudelliseen kriisiin joutuessaan hän saa tukea ja ettei hän kriisin keskellä jää yksin taakkojensa kanssa.
Sitkeä yksin pärjäämisen ihanne kertoo jotakin suomalaisesta sisusta. Se on henkisen kriisinkestävyytemme vahvuus, mutta samalla sen heikkous. Kansamme vaikeissa vaiheissa on opittu, että yhdessä me selviämme ja että kaveria ei jätetä. Kyse on henkisestä huoltovarmuudesta, jonka rakentaminen on pitkäjänteistä työtä. Työ alkaa kodeista, mutta seurakunnilla ja järjestöillä on tässäkin merkittävä tehtävä.
Vallitsevassa kasautuvien kriisien ajassa moni on huolissaan näköalattomuuden ja toivottomuuden lisääntymisestä. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen merkitys on parhaimmillaan siinä, että ne sekä edustavat pysyvyyttä ja vakautta että toiminnallaan vahvistavat ihmisten luottamusta tulevaisuuteen.
Kristillinen kirkko rakentuu sekä realismin että optimismin varaan. Se tunnistaa ja tunnustaa kärsimyksen, kuoleman ja pahuuden. Mutta se valaa uskoa myös rauhaan, uuteen elämään ja hyvyyteen. Kristillinen usko perustuu toivoon. Toivo katsoo huomiseen. Toivo on tekoja. Se syntyy monesti arkisista tilanteista; toisen ihmisen kohtaamisesta, yhteisten huolien ja unelmien jakamisesta, konkreettisesta avusta ja henkisestä tuesta.
Ihmisen hyvä toteutuu yhteydessä toisiin ihmisiin. Afrikkalainen ubuntu-ajattelu sanoo sen yksinkertaisesti ja viisaasti: Minä olen, koska sinä olet. Kristillisen uskon mukaan siinä myös Jumala on mukana. Se tuo elämään turvan ja lohdun. Kun pahan valta näyttää kasvavan, meidän tehtävämme on vahvistaa toisen maailman ääntä. Siinä kuuluu rakkauden ja auttamisen, huolenpidon ja anteeksiantamuksen ääni. Siitä kasvaa toivo ja turva.
Kirkkopalvelujen missiona on rakentaa toivoa, hyvää elämää ja arjen kristillisyyttä. Kasautuvien kriisien vuosikymmenellä tämä on erityisen ajankohtainen ja osuvasti sanoitettu tehtävä. Hyvä elämä rakentuu erityisesti toivolle. Kirkkopalveluissa kristillinen usko on arkista toivon ja hyvän elämän rakentamista. Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta Kirkkopalveluilla on paikkansa suomalaisen yhteiskunnan turvaamisessa ja rakentamisessa.