Järvenpäässä 26.5.2023

Polarisaatio on käsite, joka toistuu usein julkisessa keskustelussa, uutisissa, ajankohtaisohjelmissa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Termillä viitataan yhteiskunnalliseen kahtiajakautumiseen. Se näkyy muun muassa asenne-erojen kärjistymisenä ja vuorovaikutuksen hankaloitumisena ihmisryhmien välillä. Yleinen käsitys on, että kahtiajakautuminen on vahvistunut maassamme viime vuosien aikana.

Kysymys polarisaation lisääntymisestä ei ole yksinkertainen, kuten ei ole koko käsitekään. Tutkimuksessa on usein käytetty karkeaa jakoa ideologiseen ja tunnepohjaiseen polarisaatioon. Käsitettä on eritelty myös kolmen erilaisen polarisaation kautta. Esimerkiksi valtiotieteen tohtori Mikko Leino tarkasteli viime syksynä ilmestyneessä artikkelissaan (Asuinympäristöt erilaistuvat, yhteiskunta polarisoituu. Politiikka 64:3, s. 234–257, 2022) polarisaatiota ryhmäpolarisaation, ideologisen polarisaation sekä tunnepitoisen polarisaation kautta.

Ryhmäpolarisaatiolla (group polarization) viitataan prosessiin, jonka seurauksena minkä tahansa samanmielisten ihmisten ryhmän asenteet muuttuvat kokonaisuutena äärimmäisemmäksi kuin yhdenkään ryhmän jäsenen asenteet olisivat itsenäisesti muuttuneet. Tähän liittyy yhteiseksi koettu ryhmäidentiteetti. Se edistää siteiden muodostumista yksilöiden välillä ja lujittaa yhteenkuuluvuutta sekä lämpimiä suhteita. Kuitenkin samalla kun ryhmäidentiteetit yhdistävät, ne myös erottavat. Näin syntyy jako meihin ja muihin.

Ideologinen polarisaatio (ideological polarization) tarkoittaa ryhmien ideologisen välimatkan kasvua jollakin tietyllä akselilla, esimerkiksi poliittisella vasemmisto–oikeistoakselilla tai arvokysymysten jakolinjoilla. Vaikka koko väestön tasolla asenteet monissa asiakysymyksissä ovatkin viimeisten vuosikymmenten aikana muuttuneet liberaalimmiksi, asenteiden eriytyminen aiheuttaa sen, että ryhmät ovat silti varsin kaukana toisistaan edesauttaen ideologista polarisoitumista.

Tunnepitoinen polarisaatio (affective polarization) tarkoittaa, että yhteiskunnassa vaikuttavien ryhmien jäsenet pyrkivät ajattelemaan myönteisesti omaan ryhmäänsä kuuluvista jäsenistä, samalla kun he suhtautuvat kielteisesti toisen ryhmän jäseniin. Kehityksen seurauksena jaottelu ”meihin” ja ”muihin” määrittää suhtautumista toisiin ryhmiin varsinaisten asiakysymyserimielisyyksien sijaan. Tärkeää on tunne siitä, mihin ryhmään kuulut ja ketkä ovat vastapuolella, ei varsinainen tiettyyn asiakysymykseen suhtautuminen.

Yleensä polarisaatiota pidetään lähtökohtaisesti kielteisenä ilmiönä, jota se usein toki onkin. Mutta on hyvä huomata sen myönteinen puoli. Hollantilainen filosofi Bart Brandsma on todennut, että polarisaatio on hyvä asia silloin, kun se edesauttaa sosiaalista osallisuutta ja siten yhteiskunnan kehittymistä. Siksi tarvitaan  niitä, jotka ovat asioista eri mieltä ja tuovat esille eri näkemyksiä.  ”Niin kauan kuin on keskustelua, on kehitystä.” Polarisaatio muuttuu hyödyllisestä haitalliseksi siinä vaiheessa, kun ihmiset eivät enää keskustele vaan alkavat syytellä toisiaan.

Vaikka polarisaatio on käsitteenä monisyinen ja sen voimistumisesta ollaan eri mieltä, myös suomalaisessa yhteiskunnassa on nähtävissä ihmisryhmien erkaantumista yhä kauemmas toisistaan niin arvoiltaan, asenteiltaan, elämäntavoiltaan kuin mahdollisuuksiltaan.

Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen sekä sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoistuminen johtavat syrjäytymiseen ja osattomuuteen. Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta johtaa pahimmillaan yhteiskuntarauhan järkkymiseen. Tästä on paljon esimerkkejä eri puolilta maailmaa. Tällöin luottamus ja vakaus ovat romahtaneet yhteiskunnassa.

Kirkkopalvelujen juuret ulottuvat aikaan, jolloin polarisaatio maassamme oli erityisen voimakas. Suomalainen yhteiskunta oli itsenäistymisen aikaan vahvasti kahtiajakautunut. Se johti keväällä 1918 sisällissotaan. Juuri ennen sodan syttymistä 15.-17.1.1918 Kallion kirkossa Helsingissä pidettiin ensimmäiset kirkkopäivät. Kokouksessa päätettiin perustaa Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto (SKSK), toinen Kirkkopalvelujen ”juurista”.

Kirkkopäivien avauspuheessa tuomiorovasti J.A. Mannermaa sanoi: ”Missä lienemmekin eri mieltä, enemmän on meillä kaikilla kristityillä täällä yhteyttä keskenämme, kuin sitä mitä eroittaa meitä. Saman kokonaisuuden osan, saman ruumiin jäseninä ovat kaikki hengelliset liikkeemme ja suuntamme yhtä. Mutta ei keskinäinen rakkaus välillemme tule vaan äkillisenä odottamattomana taivaan lahjana. Se kysyy keskinäistä yhteyttä ja mikäli tätä yhteyttä harjoitetaan, opitaan toisiamme tuntemaan. Keskinäinen arvonanto siitä syntyy ja siitä kasvaa.” (Suomen ensimmäiset kirkkopäivät Helsingissä 15-17.1.1918, s 14).

Tuomiorovasti Mannermaan sanoissa on kiteytettynä paitsi ensimmäisten kirkkopäivien ilmapiiri myös SKSK:n työnäky. Tämä yhteyden vaalimisen ja sillanrakentajan tehtävä on ollut Kirkkopalvelujen ”geeneissä” alusta lähtien. Sen merkitys on polarisaation vahvistumisen myötä tullut entistä tärkeämmäksi.

Huomenna on helluntaiaatto ja ylihuomenna helluntai. Apostolien teoissa (Apt. 2:1–13) kerrotaan ensimmäisestä helluntaista, jolloin kielelliset, etniset, kansalliset ja kulttuuriset rajat ylittyivät. Helluntain ihme merkitsi yhteyden syntymistä erilaisten ihmisten ja ryhmien välille. Rajat ylittävän yhteyden ja luottamuksen rakentaminen on edelleen kirkon ja sen ”työvälineen” Kirkkopalvelujen tehtävä.

Kristinuskon perussanomassa on viesti ihmisten yhteenkuuluvuudesta. Jumalan luomina ja lunastamina ihmisyytemme yhdistää meidät. Helluntain sanoma merkitsee vastakohtaa sille hajaannukselle, mikä on kuvattu kertomuksessa Babylonin tornista. Pyhä Henki voi särkeä jaon meihin ja muihin ja auttaa tunnistamaan toinen toisissamme sisaren ja veljen.

Arki on ihmisyytemme ja hengellisyytemme uskottavuuden lahjomaton mittari. Arjessa toisten kanssa rauhassa eläminen on tärkeimpiä keinoja, joilla voidaan vahvistaa yhteiskunnan eheyttä ja vakautta. Apostoli Paavali neuvoo: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” Tässä on vastavoima kahtiajakautumiselle ja polarisaatiokehitykselle. Helluntai kutsuu meitä kaikkia rakentamaan yhteyttä ja luottamusta.