Järvenpäässä 9.12.2022

Joulua on kutsuttu rauhan juhlaksi. Taustana ajatuksella on se, että Betlehemin kedolla paimenet saivat kuulla enkelien laulun: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk. 2:14).

Jouluevankeliumissa enkelien laulaman rauhan on sanottu olevan kuin kolmisointu. Siinä kolme säveltä kietoutuu erottamattomasti yhteen.

Soinnun ensimmäisessä sävelessä rauha viittaa Jeesukseen. ”Kristus on meidän rauhamme”, kirjoittaa apostoli Paavali kirjeessään efesolaisille (Ef. 2:14). Joulun lahjaa on, että ihminen voi saada rauhan sisimpäänsä.

Nykyajan levottomassa ja epävarmassa maailmassa kaipuu sisäiseen rauhaan on vahva. Siksi ei ole ihme, että monenlaiset tietoisen läsnäolon oppaat, enkeli- ja kiviterapiat, mindfullness, jooga ja monet muut itämaista alkuperää olevat menetelmät ovat suosittuja. Rauhaa etsitään omasta sisimmästä. Sieltä sitä ei voi koskaan saavuttaa täydesti, vaikka kokemuksen mielenrauhasta tavoittaisikin.

Jumala sen sijaan antaa kestävän rauhan, joka tulee ihmisen ulkopuolelta, lahjana. Rauha ei löydy kääntymällä sisäänpäin vaan etsiytymällä Betlehemin seimen äärelle, Jeesuksen luo. Hänessä löydämme rauhan.

Toisessa soinnun sävelessä enkelien laulu viittaa rauhaan maailmassa. Jeesuksen maailmaan tulon yksi syy oli, että ihmisten kesken syntyisi rauha. Jumala tahtoo, että ihmiset eläisivät rauhassa toinen toistensa kanssa. Jeesus sanoo: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:7).

Rauha ei ole itsestäänselvyys, sen me olemme tänä vuonna havainneet. Jouluaattona tulee kuluneeksi kymmenen kuukautta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Pelko ja huoli ovat hiipineet elämäämme. Tosin Ukrainassa on sodittu jo vuodesta 2014 lähtien, vaikka usein emme sitä muista. Samoin unohdamme sen tosiasian, että parhaillaan käydään kymmenittäin sotia tai aseellisia ja väkivaltaisia konflikteja eri puolilla maailmaa.

Ukraina tarvitsee kaiken mahdollisen avun ja tuen. Se käy puolustussotaa paitsi oman maansa myös koko Euroopan puolesta. Emme saa turtua ukrainalaisten kärsimykseen yhtä vähän kuin tuudittautua oman maamme turvallisuuteen. Vaikka ulkoista uhkaa ei kohdistu nyt maahamme, varautuminen on viisautta, niin yksilöiden kohdalla kuin koko yhteiskunnan tasolla.

Väkivallan ja sodan maailmassa rauha on tärkein lahja. Samalla rauha on tehtävä. Tämä ei saa kristityiltä koskaan unohtua. Mitä enemmän aseet puhuvat ja väkivalta leviää, sitä voimakkaammin kirkkojen on pidettävä esillä rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Rauhan rakentamiseen on sitouduttava joka päivä, pienissä ja suurissa teoissa kaikkialla maailmassa. Rauhantyö on kristityn elämäntapa. Se koskee koko olemustamme, kaikkia tekojamme ja puheitamme. Meidät on kutsuttu rauhan tekijöiksi, lähellä ja kaukana.

Kolmas sävel vie soinnun kaiun kohti tulevaisuutta. Se on meiltä salattu emmekä tiedä, mitä kaikkea huominen tuo tullessaan. Kristityille tuleva on kuitenkin toivon täyttämä.

Jeesuksen lopun aikoja koskevan kuvauksen vakuuttavimpia piirteitä on kaiken halvaannuttava pelko, joka tekee ihmiset järjettömiksi. Se saa heidät sinkoilemaan joka suuntaan niin sekavina, että he lopulta hukkuvat ympäröivään kaaokseen, ahdistukseen ja epätoivoon. Onko tämä kuvausta meidän ajastamme?

On tärkeä kuulla enkelien laulun loppu: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Pohjimmiltaan rauha ja toivo kumpuavat rakkaudesta. Ne syntyvät siitä Jumalan rakkaudesta, joka tulee esille jouluna ihmiseksi syntyneessä Jeesuksessa.

Profeetta Jesajan kirjassa kutsutaan syntyvää lasta nimellä Rauhan Ruhtinas (Jes. 9:5). Kerran koittaa aika, jolloin kansat eivät taistele toisiaan vastaan eivätkä enää opettele sotimaan. Epävarman ja levottoman maailman keskellä meillä on kristittyinä toivo rauhasta ja tulevaisuudesta.

Kiitämme hyvää Jumalaa joulun lapsesta Jeesuksesta, Vapahtajastamme. Tehtävämme on sekä rukoilla että tehdä työtä rauhan puolesta. Saamme luottaa siihen, että kerran koittaa koko ihmiskunnalle rauhan aika.