"Anna Kristus, rohkeutta, mennä maastoon tiettömään."

Hyvät ystävät, suunnistajat, vapaaehtoiset ja tämän hienon tapahtuman osallistujat! Onpa huikea juhla jälleen alkamassa!

Tänään ja ensi yönä noin 18 000 suunnistajaa hilpaisee Mikkelin metsiin. Toivon, että siinä hetkessä kartta on oikea, että sitä osaa lukea ja lisäksi tulkita maastoa oikein. Ja jos jotakin menee aamuyön pimeydessä pieleen, niin joku tulisi auttamaan.

Luin Helsingin Sanomista, että tässä tapahtumassa työskentelee kaikkiaan 1500 vapaaehtoista, joista lääkäreitä ja hoitajia on vajaa sata. Ainakin apu on lähellä! Kaikkiaan väkeä odotetaan paikalle noin 30 000. Niin maastossa kuin väenpaljoudessa saattaa helposti suunta kadota.

Virsikirjassa on meille jokaiselle rohkaisua juuri tähän, virressä 525 lauletaan: Anna, Kristus, rohkeutta, mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään.

Suunnistajat tarvitsevat rohkeutta astellessaan lähtöviivalle. Myönnän, hieman huonona suunnistajana, olen hämmästynyt, kuinka te suunnistajat rohkenette juosta suin päin maastoon välineenä vain kartta ja kompassi. Tarkkaa suuntaa mietitään kuulemma sitten matkalla. Ajattelen, että jokaiselle teistä on kehittynyt taito lukea luontoa, erilaisia maastonpiirteitä ja ilmansuuntia. Symbolit kartassa ja mäet maastossa avautuvat tieksi eteenpäin.

Suunnistaessa kompassi on tärkeä. Kompassi näyttää tiettyyn suuntaan, aina, vaikka olisi missä. Suunnistaessa voi silloin tällöin olla vaikea luottaa sekä ihmiskäsin tehtyyn karttaan että kompassiin. Onko kartassa varmasti kaikki symbolit kohdallaan ja vastaavatko ne maastoa? Kumpi ohjaa oikeaan?

Ajattelen, että molempia tarvitaan. Tarvitaan kartoittamisen ihmisosaamista ja tarvitaan Luojan luomaa magneettikenttää. Yhdessä ne ovat paras kombinaatio suunnistamiseen.

Elämässä ja suunnistamisessa on paljon yhteistä. Jos matkaan lähtiessä kompassista ottaa huolimattomasti vaikkapa vain millin poikkeaman, niin loppumatkasta on jo sadan metrin päässä kohteesta. Maastossa pieni poikkeama reitiltä kertautuu moninkertaisesti. Elämässä saatamme eksyä liian kauaksi toisistamme.

Kristityn elämän kompassi on Jumala. Jos me teemme omia peliliikkeitämme, emmekä usko kompassiin, saattaa alkaa Henkeä ahdistaa, suunta hämärtyä ja päädymme pöpelikköön. Mutta Jumala-kompassi on kärsivällinen, Jumala-kompassi ei erehdy, vaan sekin näyttää aina samaan suuntaan. Kompassi näyttää aina kohti Kristusta.

Johanneksen evankeliumista, luvusta 14

Jeesus sanoo:

» — Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.»

Tuomas sanoi hänelle: »Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?» Jeesus vastasi: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Siinä on kristitylle osoitettu tie.

Kartassa on mittakaava, siellä kartan alareunassa. Se voi olla vaikkapa yhden suhde viiteensataan. Toki se kertoo kartan ja maaston suhteesta, mutta ihmiselämässä mittakaava on yhden ihmisen suhde Jumalaan ja sitä kautta suhde toisiin ihmisiin.

Mittakaava ja puitteet ovat tänäänkin upeat: tämä Jumalan luoma kaunis maailma ja iankaikkisuus. Toivon, että meitä ohjaa tässä Jukolassa ja arkisessa elämässämme Jeesuksen antama, ristinmuotoinen kartta.

Rukoillen siunaamme tämän tapahtuman:

Pyhä Jumala.

Ole kanssamme, kun tässä tapahtumassa ja omassa elämässämme etsimme, eksymmekin ja löydämme.

Anna meille rohkeus kohdata toisemme ystävinä, ei vain kilpakumppaneina tai vain tietyn tehtävän kautta.

Kiitos luomakunnasta, auringosta ja Suomen kesästä. Kiitos jokaisesta, joka haluaa auttaa toista, antaa aikaansa yhteisten tapahtuminen eteen. Kiitos niistä, jotka osaavat lohduttaa ja joiden kanssa voi olla hiljaa.

Jumala, kiitos, että sinun kanssasi olemme perillä, vaikka elämässämme saatammekin olla välillä hukassa. Kiitos, että elämän metsikössä olet meidän kompassimme.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala siunaa ja varjele tämä Jukolan viesti Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Aamen.

Piispa Mari Parkkinen

Piispa Mari Parkkinen