Partaharjun leirihistorian vaikutus kristilliseen kasvatukseen

Johdanto

”Kunpa olisi meillä sellainen kaukoputki, jolla voisimme tirkistää tulevaisuuteen. Silloin näkisimme Partaharjun suurleirin valmiina. Näkisimme kymmenet leirirakennukset. Näkisimme satapäiset onnelliset poikaparvet iloisissa leiripuuhissaan. Näkisimme ehkä kansainväliset leiriolympialaiset omalla stadionillamme Partaharjulla.”[1]

Näin maalailtiin keväällä 1946 Partaharjun tulevaisuutta Joka Poika -lehdessä. Nyt reilun seitsemän vuosikymmen jälkeen tiedämme, millainen leiriparatiisi Partaharjusta on tullut.

Tässä alustuksessani käyn läpi ensin lyhyesti Partaharjun alkuvaiheita. Sen jälkeen selostan leiritoimintaa Partaharjulla. Sitten arvioin Partaharjun leirihistorian vaikutusta ja lopuksi ajatus tulevaisuudesta.

Partaharjun vaiheita

Leirit ovat kuuluneet suomalaiseen kristilliseen tyttö- ja poikatyöhön alusta lähtien. Tähän on nähtävissä kaksi juurta. Yhtäältä suomalaisten suurelle enemmistölle elämä on ollut vuosisatojen ajan elämistä luonnon armoilla ja ehdoilla. Nykytermein sanottuna elämyksellisyys ja kokemuksellisuus ovat olleet osa suomalaista kulttuuria.[2]

Toisaalta kristillisen nuorisotyön alkuvaiheissa 1900-luvun alussa sekä partion että NMKYn toiminnassa retket ja leirit muodostivat keskeisen osan. Taustalla kummallakin liikkeellä oli pedagogiseen ohjelma, joka pohjautui nuorten vertaisryhmätoiminnalle ja luonnossa liikkumiselle. Leiri- ja retkitoiminnan läpimurto suomalaisen nuorisotyön menetelmäksi tapahtui kuitenkin vasta vuosien 1919-1944 välillä. Leiri- ja retkitoiminnan arvo nähtiin tehokkaaksi kasvatusmenetelmäksi, jolla pystyttiin vastaamaan lasten ja nuorten luontaiseen toiminnan tarpeeseen. Tuolloin tunnustettiin laajemminkin leiritoiminnan pedagoginen luonne.[3]

Näky poikien omasta leirikylästä alkoi viritä 1920-luvulla. Keuruun Pöyhölästä tuli aluksi nuorisoleirien ohella myös poikaleirien paikka. Toive ikiomasta poikien leirikylästä voimistui ja asiaa varten perustettiin erityinen leirirahasto. Vuoteen 1939 oli saatu jo sellainen peruspääoma, että uskallettiin ryhtyä etsimään sopivaa aluetta. Mutta asia raukesi talvisotaan ja kertyneet varat käytettiin Karjalan siirtolaispoikien leiritoimintaan.[4]

Jatkosodan jälkeen toive poikien omasta leirikylästä alkoi elää uudelleen. Kesällä 1945 pidettiin Pieksämäellä valtakunnalliset poikien kesäpäivät. Rovasti Kaarlo Salovaaran pappilassa oli koolla Poikien Keskuksen johtomiehiä, muun muassa Yrjö Karilas, Sulo Karpio, Verner J. Aurola ja Pentti Tapio.[5]

Pentti Tapio muistelee: ”Tuli puheeksi monivuotinen näky poikien leirikylästä. ’Olisihan täällä meilläkin sille sopiva paikka’, sanoi rovasti Salovaara. Siltä istumalta lähdettiin katsomaan paikkaa, vajaan kymmenen kilometrin päässä pappilasta. Partaharjulle saavuttuaan joukko sanoi melkein yhteen ääneen: ’Tämä on se paikka!’ Se oli ihastusta ensi silmäyksellä. ’Tänne kohoaa poikien leirikylä, jos Luoja ja Pieksämäen seurakunta suovat!’”[6] Kaupat tehtiin syksyllä 1945 ja rakentaminen alkoi jo kesällä 1946. Näky ”leiriparatiisista” alkoi toteutua.[7]

Vähitellen kesästä ja vuodesta toiseen sitkeästi vaikeuksienkin läpi puurtaen Partaharju kasvoi. Vuonna 1965 oli valmiina 28 rakennusta ja rakennelmaa, mukaan lukien muun muassa urheilukenttä ja uimala. Ristikiven kirkko valmistui vuonna 1971. Myöhemmin on vielä rakennettu opiston uusi asuntola Harjuhovi, hirsimökit Erä-Kalle ja Iivari puhumattakaan jatkuvista kunnostustöistä.

En käy tämän tarkemmin läpi Partaharjun synty- ja rakennushistoriaa, joka sinänsä olisi hyvin kiehtovaa ja tarinoita täynnä. Nykyistä Partaharjua katsoessa voin vain ihmetellä ja ihastella poikatyön veteraanien aikaansaannosta. Heillä oli rohkeita näkyjä, intoa, taitoa ja uskoa kristillisen poikatyön mahdollisuuksiin ja menestykseen. Siitä me voimme olla nyt kiitollisia.

Leiritoiminta Partaharjulla

Leiritoiminta Partaharjulla alkoi heti kesällä 1946. Seuraavana kesänä 1947 raivausleirillä oli yli 600 osallistujaa. Sen lisäksi kesäkuussa järjestettiin viikon mittainen leiritoimintakurssi kerhonjohtajille sekä Sinisten Partiopoikien erätaitokurssi. Heinäkuussa ohjelmassa olivat Isät ja pojat -leiri, 6-11-vuotiaille tarkoitettu kuopusten leiri, johtajien leiri sekä kolmikkopoikien leiri. Elokuussa vietettiin nuorukaisten vaelluskilpailun päätöstä, lisäksi ohjelmassa olivat poikapäivät, nuorisopappien virkistysleiri sekä kerhonohjaajien veljespäivät ja Poikien Keskus ry:n valtuuskunnan kokous. Leirikylä toimi kesällä 1947 jo täydellä höyryllä ja monet toiminnan muodot alkoivat vakiintua.[8]

Vuodesta toiseen leirien ja osallistujien määrä kasvoi. Muutama välähdys 1950-luvulta. Olympiavuonna 1952 ohjelmassa oli yleisen poikaleirin lisäksi retkeilyleiri, urheiluleiri, poikakisat, kuopukset ja isät -leiri, Joka Pojan leiri, olympialaisleiri, nuorukaisten erämiesleiri, Joka Pojan Raittiusliiton leiri, kaksi kanootinrakennusleiriä sekä askarteluleiri. Lisäksi oli koko joukko erilaisia kursseja ja muita kokoontumisia.[9]

Kesällä 1953 alkoi hiippakuntaleiriperinne, kun Kuopion hiippakunnan ensimmäinen hiippakuntaleiri keräsi 550 poikaa Partaharjulle. Kesällä 1956 järjestettiin Partaharjulla erilaisia leirejä yhteensä 26. Vuosikymmenen loppupuoliskolle tultaessa harrasteleirien määrä kasvoi. Ohjelmassa oli metsä- ja eräleirejä, urheilu-, suunnistus-, palloilu- ja yleisurheiluleirejä sekä monenlaisia askarteluleirejä ja musiikkileirejä. Joka Pojan Raittiusliiton ja Joka Pojan musiikkiliiton leirit kuuluivat monen osallistujan vakituiseen kesäohjelmaan.[10]

Heinäkuun lopulla 1951 pidettiin Partaharjulla ensimmäinen juhlaleiri, josta alkoi joka neljäs vuosi järjestettävien suurleirien ketju. Leirin aikana 29.7.1951 vietetyt juhlaleirin avajaiset olivat samalla leirikylän vihkimisjuhla, jonka toimitti piispa Eino Sormunen kahdeksan papin avustamana. Vuodesta 1991 alkaen leirejä on kutsuttu juhlaleirin sijasta suurleiriksi. Nyt vietettävä Pisara-suurleiri on järjestyksessään 18. suurleiri. Mukana on aina ollut leiriläisiä myös muista maista. Osallistujamäärät ovat vaihdelleet 1000-2600 leiriläiseen.[11] Yhteensä suurleireille on osallistunut noin 30 000 leiriläistä.[12]

Taulukko. Partaharjun suurleirit 1951-2019

 

VUOSI	NIMI	OSALLISTUJIA	HUOMAUTUKSIA
1951	Sytytä pyhä valo	1000	Kr. poikatyö 50 vuotta
1955	Sytytä taas liekkisi	1200	Suomen kirkko 800 vuotta
1959	Partaharjun III juhlaleiri	1600
1963	Yhdessä eteenpäin
1967	Poika 67	1300
1971	Ristikiven leiri	1100	Ristikiven kirkon vihkiminen
1975	Parta 75	1500	Partaharju 30 v
1979	Isästä poikaan	1200
1983	Parta-Salvos 83	1300
1987	Jep!	2300	JP-lehti 50 vuotta
1991	Harju 91	1900
1995	Seikkailu 95	2600	Partaharju 50 vuotta
1999	Suunta 99	2200
2003	Salasana	2000
2007	Sankarit	1900
2011	Syke	1900
2015	Kipinä	1700
2019	Pisara	1700	Kr. tyttö- ja poikatyö 100 vuotta
18 leiriä		28400	yhteensä noin 30 000 leiriläistä

Partaharju oli Poikien Keskuksen hanke rakentaa ”poikien leiriparatiisi”. Tytöt osallistuivat Partaharjun suurleirille ensimmäistä kertaa vuonna 1987, ja heitä oli leiriläisistä noin kolmannes.[13] Nyttemmin tyttöjä on leiriläisistä enemmistö. Järjestöfuusioiden seurauksena leirit luonnollisesti tulivat yhteisiksi sekä tytöille että pojille. Poikien Keskus ja Tyttöjen Keskus yhdistyivät vuonna 1989 Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus – PTK ry:ksi ja vuoden 2017 alusta PTK, Seurakuntien Lapsityön Keskus ja Nuorten Keskus yhdistyivät Nuori Kirkko ry:ksi.

Leirien vaikutus osallistujiin

Partaharjun leirin vaikutushistoriaa on aukottomasti vaikea selvittää, varsinkaan yhdessä lyhyessä alustuksessa. Parhaiten siitä voivat kertoa ne tuhannet pojat ja tytöt, jotka ovat vuosikymmenten aikana olleet täällä leirillä. Jotain olennaista kertoo kuitenkin se, että vuodesta toiseen ja suurleiristä suurleiriin monet tytöt ja pojat ovat halunneet tulla uudelleen Partaharjulle. Täältä on jäänyt sellaisia kokemuksia ja muistoja, jotka vetävät Partaharjulle uudelleen. Noin 30 000 suurleiriläistä ja olisiko arviolta ehkä yli 200 000 osallistujaa kaikkiaan ollut Partaharjun leireillä, kursseilla ja tapahtumissa.[14] Pentti Tapion sanoin: ”Partaharjusta tuli kristillisen varhaisnuorisotyön lippulaiva pojille ja tytöille ja heidän johtajilleen.”[15]

Partaharjun leireillä on pidetty esillä hyviä tapoja, perinteitä ja arvoja. Muun muassa raittiuden korostaminen ja talkootyöhön innostaminen ovat olleet leimallisia. Erityisesti sodanjälkeisessä Suomessa leiritoiminnalla oli suuri merkitys. Pentti Tapion mukaan ”Suomessa oli valtavasti isättömiä poikia ja traumatisoituneiden isien poikia. Partaharjun leirikeskus syntyi tämän tarpeen keskelle.”[16] Monille pojille ja nuorille Partaharju leireineen saattoi parhaimmillaan antaa eväitä koko loppuelämäksi.

Urheiluselostaja ja TV1:n urheilutoimituksen päällikkö Seppo Kannas osallistui Partaharjun alkuaikojen 1940-luvun telttaleireille. Myöhemmin hän toimi 1950-luvulla leirien ohjaajana opiskellessaan voimistelunopettajaksi. Kannaksen urheiluselostajan ura alkoi Partaharjulla, jossa hän selosti leirin kisoja. Eläkevuosinaan hän totesi: ”Aina kun minulla on asiaa Pieksämäelle, parkkeeraan ensiksi Partaharjulle, vaellan jokivartta upeaan leirikirkkoon ja istun sen tukkipenkeille hiljentymään. Kirkossa on kattona taivas ja vapaa yhteys ylös. Muistelen hienoja leiriaikoja.”[17]

Partaharjun leireillä on tarjottu mahdollisuus monipuoliseen harrastustoimintaan, joka on kehittänyt osallistujia sekä fyysisesti että henkisesti. Samalla leiritoiminta on tukenut monien harrastusten leviämistä, esimerkiksi askartelun ja liikunnan alueilla.

Pääministerinä ja eduskunnan puhemiehenä toiminut Paavo Lipponen osallistui 1950-luvun alussa kahtena kesänä Partaharjun leireille Osmo-veljensä kanssa. Muistelmissaan hän kertoo, että ”Partaharjulla vietetyt kaksi kesää antoivat minulle ratkaisevan sysäyksen kilpaurheiluun.”[18]

Partaharjulla Lipposen lajiksi valikoitui uinti: ”Partaharjun leirillä osallistuin uintikilpailuihin, joissa ylivoimaiseksi voittajaksi tuli helsinkiläinen Klaus Bremer, pitkä, minua kolme vuotta vanhempi poika. Seisoin eräänä päivänä leirin uimalan rannalla ja katselin, kun ’Klaude’ ui rennosti vapaauintia, kroolia. Silloin tein tärkeän päätöksen: minä aion jonakin päivänä uida yhtä kovaa ja yhtä kauniisti kuin hän. Se päätös piti, vaikka toteutin sen vasta vuosien kuluttua.”[19]

Kolmanneksi Partaharjun leirit ovat tuoneet esille kristinuskon sanomaa ja merkitystä sekä tehneet tunnetuksi kristillistä poikatyötä. Tältä alueelta esimerkkejä ovat vaikkapa kerho-, retki- ja leiritoiminta, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jälkeen moniin osallistujiin.

Mikkelin hiippakunnan piispana toiminut Voitto Huotari sanoo olevansa kiitollinen seurakunnan poikatyölle. Hän kertoo olevansa sen hedelmä. Se oli tien alku seurakunnan työhön. ”’Siksi olen tässä’, sanoo Huotari istuessaan Mikkelin hiippakunnan piispan virkahuoneessa.” Huotari osallistui Partaharjun leireille 1950-luvulla.[20]

”Liikunta, urheilu, kilpailut, harrastukset, hartaudet ja telttailu olivat Tapion poikatyön elementit. ’Kun näihin harrastuksiin ja retkiin yhdistyy kristillinen tausta, se puhuttelee poikia myös sanattomasti, Iso-Parta arvelee.”[21] Tässä Pentti Tapion haastattelussa vuodelta 2013 on kiteytetty olennaisin Partaharjun leirin vahvoista ja vaikuttavista elementeistä.

Vahva luontainen hengellisyys on keskeinen juonne Partaharjun elämässä. Tapio kirjoittaa siitä vuonna 1958 ilmestyneessä poikatyön perusteoksessaan Täällä on poika: ”Puuttumatta tässä yhteydessä leirin fyysilliseen, sosiaaliseen ja kasvatukselliseen vaikutukseen, on sanottava, että myöskin puhtaasti uskonnollisena työmuotona leiri on eräs kaikkein parhaimpia. Jo luonto sinänsä herkistää ja pysähdyttää kuuntelemaan Jumalan, luojansa ääntä. Luonto on poikien elämässä eräs tärkeä Jumalan ilmoituksen välikappale. Leirillä vietetyt iltanuotiohetket, raamattutunnit ja jumalanpalvelukset voivat jättää unohtumattomia elämyksiä herkistyneisiin mieliin.”[22]

Harvoin minulla on ollut hengellisiä kokemuksia ja vielä harvemmin olen niistä puhunut. Vuonna 1995 Seikkailu-suurleirillä johdin Heinolan maaseurakunnan ryhmää. Jälleen kerran leirin viimeinen ilta päättyi perinteisesti Partaharjulla valaistuun ristiin ja ulkotulien ketjuun Salvosjärven rannalla. En osaa selittää tapahtunutta, mutta minulle jotain syvästi koskettavaa oli siinä, että juuri Pentti Tapio lausui Herran siunauksen meille leiriläisille. Onneksi sain tuon hetken olla yksin hiljaa Salvosen rannalla, sillä se oli suorastaan pyhä hetki.

Vaikutukset seurakuntien leirielämään ja toimintaan

Partaharjun leirien tärkein vaikutus kohdistuu yksilöihin, niihin tyttöihin ja poikiin, jotka osallistuvat leireille. Sen lisäksi Partaharjulla on ollut ja on yhä tärkeä vaikutus seurakuntien toimintaan ja varsinkin leireihin.

Ensinnäkin Partaharju pitää yllä leiritraditiota ja -kulttuuria. Sotien jälkeen retki- ja leiritoiminta levisi ympäri Suomen. Seurakuntien nuorisotyön toimintamuodot monipuolistuivat 1950-luvulla. Kesäkotitoiminnan viriäminen tarjosi mahdollisuuksia tyttöjen ja poikien sekä nuorten retki- ja leiritoiminnalle. Vuosikymmenen kuluessa leiririppikoulu yleistyi ja siitä tuli kirkollinen menestystuote.[23]

Leiri- ja retkitoimintaa alettiin 1960 ja 1970-luvulla pitää taantumuksellisena sekä epäyhteiskunnallisena toimintana nuorisotyössä. Poliittisissa järjestöissä ja yhteiskunnallisessa nuorisotyössä retki- ja leiritoiminta painui taka-alalle. Erityisesti seurakunnissa leiritoiminta säilyi niin varhaisnuorisotyön keskeisenä menetelmänä kuin toimintamuotona. Varsinkin varhaisnuorten keskuudessa kiinnostus leiri- ja retkitoimintaan pysyi entisellä tasollaan. Leiri- ja retkitoiminta teki uuden tulemisen 1990-luvulla, jolloin oivallettiin jälleen leirien kasvatuksellinen ja elämyksellinen merkitys.[24]

Partaharju on pitänyt yllä vuosikymmenet tätä keskeistä oivallusta leirin kokonaisvaltaisesta kasvatustehtävästä. ”Leiri on varhaisnuorelle elämisen pienoismalli.”[25] ”Leiri on kuin pienoisvaltakunta, jossa elämme yhdessä ympäri vuorokauden.”[26] Nyky-yhteiskunnassa leireille on yhä paljon tarvetta. Leiritoiminnassa on seurakunnilla suuri mahdollisuus olla mukana kaikenikäisten elämässä, mutta erityisesti monella tavalla ratkaisevina keskilapsuuden vuosina.

Toiseksi Partaharjulla on jatkuvasti myös kehitetty leiritoimintaa. Täältä on välittynyt uusia vaikutteita seurakuntien omille leireille. Muistan vieneeni Heinolan maaseurakunnan leireille 1990-luvulla suosituksi tulleen Mä pieni undulaatti oon -laululeikin, jonka opin Partaharjulla. Samoin Rautvuoren Vartijoiden partioleirillä toimin kerran seppänä, jonka pajassa jokainen leiriläinen sai tehdä pellinpalasta ja isosta rautanaulasta lehmänkelloa muistuttavan oman leirikellon. Mallin tähän sain Partaharjulta.

Uusien ideoiden välittäjänäkin Partaharju toimii varhaisnuorisotyön lippulaivana. Sen merkitys on oikeastaan korostunut, kun nuorisotyönohjaajien koulutuksessa retki- ja leiritaitojen opiskelu on vähentynyt. Partaharjun opisto[27] on tehnyt tällä saralla merkittävää työtä, jota opiston toiminnan päätyttyä PTK ja nykyisin Nuori kirkko jatkavat. Tähän koulutustehtävään toivon lisää panostusta niin kirkoltamme, Nuorelta kirkolta kuin kouluttavilta oppilaitoksilta. Se on samalla jatkoa Partaharjun perustehtävälle, johon on alusta lähtien kuulunut huolehtia myös osaavasta varhaisnuorisotyön työvoimasta.[28]

Vaikutus kirkon varhaisnuorisotyöhön

Partaharjun leirihistorian vaikutus ei pysähdy osallistujiin eikä seurakuntiin. Partaharjulla on ollut tärkeä merkitys koko kirkon varhaisnuorisotyöhön ja kristilliseen kasvatukseen.

Ensinnä Partaharju leireineen on tuonut kansainvälisiä yhteyksiä kirkkoomme ja pitänyt esillä varhaisnuorisotyössä kristillisen uskon kansalliset rajat ylittävää ulottuvuutta. Taustana tälle on se, että kristillisen poikatyön vaikutteet alkuvuosina tulivat paljolti ulkomailta, erityisesti Englannista, Amerikasta ja Saksasta. Sotien jälkeisinä vuosina yhteydet rakentuivat erityisesti Ruotsiin, Tanskaan ja Englantiin. Säännöllisesti Partaharjun leireille on osallistunut ulkomaalaisia ryhmiä. Tunteepa Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon piispa emeritus, Luterilaisen maailmanliiton presidenttinä toiminut Munib Younan käsitteet Partaharjun leirihenki, iltanuotiomakkara, telttasauna ja hyyskä, sillä diakoniksi Suomessa opiskellessaan hän oli mukana Partaharjun leirillä.[29]

Kansainväliset yhteydet ovat mahdollistaneet oppimisen ja ideoiden vaihtamisen molempiin suuntiin. Kirkkomme on voinut oppia muiden kirkkojen ja järjestöjen kokemuksista. Vastaavasti Partaharjun kautta on välittynyt virikkeitä ja kokemuksia kirkkomme varhaisnuorisotyöstä.

Toiseksi Partaharju on pitänyt esillä tietoisuutta varhaisnuorista seurakuntien jäseninä ja heidän erityisistä tarpeistaan. Näin Partaharjun koulutuksellinen ja toiminnallinen, näkyvä elementti on vain osa Partaharjua. Sen suurin merkitys on varhaisnuorten ikäkauden merkityksen tiedostaminen sekä tyttöjen ja poikien puolesta puhuminen.[30]

Kirkossamme on havahduttu uudelleen tyttöjen ja poikien hengellisen elämän ja seurakuntaelämän tarpeisiin 2010-luvulla, jolloin joukko kirkolliskokousedustajia teki aloitteen 10-14 -vuotiaiden kristillisen kasvatuksen kehittämiseksi. Aloite johti Mikä ikä? 10-14 -vuotiaat seurakuntalaisina -hankkeeseen.[31] Viime suurleirillä vuonna 2015 järjestettiinkin Partaharjulla seminaari tästä aihepiiristä. Tyttöjen ja poikien tarpeet seurakuntalaisina on syytä muistaa jatkuvasti.

Kolmanneksi Partaharju on vaalinut varhaisnuorisotyön monipuolisuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Ne ovat olleet tyypillisiä jo yksin työmuodon historiallisten juurten takia (NMKY-liike ja partio). Yhä edelleen kokonaisvaltaisuus ja laaja-alaisuus ovat tyttö- ja poikatyön vahvuus. Itse asiassa monet varhaisnuorisotyön perinteiset menetelmät ovat tulleet uudella nimellä ”muotiin” viime vuosikymmeninä, kuten esimerkiksi seikkailupedagogiikka tai narratiivinen opetus ja kasvatus. Partaharjun leireillä elämykselliset seikkailut ja tarinat ovat olleet aina arvossaan.

Tyttö- ja poikatyössä hengellinen, psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen kasvatus ovat luonnollisella tavalla yhdessä. Tästä monipuolisuudesta on syytä pitää kiinni. Samoin on hyvä huomata se yhteisöllisyys, jota varhaisnuorisotyön menetelmät tukevat. Yksilöllisyyttä korostavana aikana yhteisöllisyyden merkitys on entistä tärkeämpi.

Kokonaisvaltaisuus niveltää varhaisnuorisotyön vahvasti uskontunnustuksesta nousevaan kolminaisuusopilliseen painotukseen, jossa jokaisella uskonkappaleella on oma merkityksensä. Tämä on myös hyvin luterilainen teologinen lähtökohta, sillä niin Lutherin katekismuksilla kuin nykyisellä kirkkomme Katekismuksella on kolminaisuusopillinen lähtökohta.^[32]

Varhaisnuorisotyössä tämä laaja ja kokonaisvaltainen teologia on perinteisesti ollut työn lähtökohtana. Se on varhaisnuorisotyön vahvuus! Samalla se auttaa työn lähtökohdista käsin painottamaan sisältöä tasapainoisesti sekä auttaa ymmärtämään, kuinka varhaisnuorella on oikeus kokonaisvaltaiseen kasvuun, jossa on sijansa niin leikillä, liikunnalla, musiikilla, seikkailulla ja askartelulla kuin sovituksella, anteeksiannolla, armolla, seurakuntayhteydellä ja uskon kasvamisella. Silloin Jumalan luomisen, lunastuksen ja pyhityksen koko täyteys voi olla ravitsemassa varhaisnuorta.

Partaharjun tulevaisuus

Olen edellä kuvannut sitä, millainen vaikutus Partaharjun leireillä on ollut yksittäisten leiriläisten elämään, seurakuntien toimintaan sekä kirkkomme kasvatustyöhön. Samalla se on kertomus siitä työstä, jota sodan oloista rauhan töihin palanneet nuoret miehet ja naiset tekivät rakentaessaan suomalaista yhteiskuntaa kirkon kasvatustyön keinoin. Sille perustalle me olemme voineet rakentaa ja jatkaa osaltamme leirejä Partaharjulla.

Näky Partaharjusta on ollut todellisuutta jo yli seitsemän vuosikymmentä. Se on erittäin merkittävä osa suomalaisen kristillisen tyttö- ja poikatyön historiaa. Erityisesti haluan nostaa esille Poikien Keskuksen pitkäaikaisen toiminnanjohtajan, opetusneuvos Pentti Tapion elämäntyön. Ilman Iso-Partaa ei olisi Partaharjua. Neljä vuotta sitten järjestetty Kipinä-leiri oli ensimmäinen, jolle hän ei enää jaksanut tulla. Sinnekin hän vielä lähetti tervehdyksensä. Toukokuussa 2016 hän kuoli 97-vuotiaana. Viime vuoden syksyllä tuli 100 vuotta hänen syntymästään. Kiitollisuudella muistan Penttiä ja hänen työtään.

Iso-Parta puhui usein Partaharjun hengestä. Siihen kiteytyy olennaisin siitä, mitä Pentti Tapio on todennut Partaharjun merkityksestä tuhansille pojille ja tytöille: ”Tärkeintä kaikilla leireillä, kursseilla ja opistossa on Partaharjun hengen aistiminen ja oppiminen. Se merkitsee elämistä sovinnossa itsensä, lähimmäisten, luonnon ja Jumalan kanssa meille annetussa kauniissa isänmaassa.”[33]

Nyt käynnissä oleva Pisara-suurleiri osoittaa, että Partaharju ja sen henki on elävää ja toimivaa nykyisyyttä. Sillä on edelleen paikkansa kirkon varhaisnuorisotyössä.

Mikä on Partaharjun tulevaisuus? Partaharjulla on muiden vastaavien leiri- ja toimintakeskusten tavoin edessään haastava tulevaisuus. Rakennuskanta odottaa mittavaa korjausta, joka vaatii paljon varoja. Pojat ovat aikoinaan merkkimyynnillä keränneet rahaa ja veteraanisukupolvi hankkinut varoja Partaharjun rakentamiseksi milloin mistäkin, yrityksistä eduskuntaan. Talkoilla on saatu paljon aikaan. Meidän tehtävämme on vuorollaan kantaa vastuuta tästä paikasta. Vetoan, että kukin meistä osaltaan huolehtisi Partaharjun säilymisestä tyttöjen ja poikien leiriparatiisina.

[1] Raitis & Raitis 2013, 43.

[2] Nieminen 1999, 70–73.

[3] Tapio 1980, 42; Nieminen 1999, 74-80.

[4] Tapio 1998, 76; Raitis & Raitis 2013, 39.

[5] Tapio 1998, 76; Raitis & Raitis 2013, 39.

[6] Tapio 1998, 76.

[7] Raitis & Raitis 2013, 42.

[8] Raitis & Raitis 2013, 42, 44, 49-51.

[9] Raitis & Raitis 2013, 66.

[10] Raitis & Raitis 2013, 67,73.

[11] Raitis & Raitis 2013, 63-64, 71-72, 75-76, 86-90.

[12] Suurleirien osallistujamäärät on laskettu leiritiedotteista, Joka Poika -lehden uutisista yms. lähteistä.

[13] Raitis & Raitis 2013, 89.

[14] Partaharjun leirien ja kurssien osallistujamäärää on vaikea arvioida. Pentti Tapion mukaan vuosina 1946-1979 osanottajia on ollut yli 80 000. Tapio 1980, 43. Vuonna 1998 Tapio arvioi, että ”Partaharjun leirien ja kurssien osanottajamäärä on noin 150 000.” Tapio 1998, 80. Tältä pohjalta olen arvioinut vuonna 2013: ”Lähes seitsemän vuosikymmenen aikana Partaharjun leireille, kursseille ja tapahtumiin on osallistunut arviolta 200 000 ihmistä.” Häkkinen 2013, 6.

[15] Tapio 1998, 80.

[16] Sarkimaa 2013.

[17] Sarkimaa 2013.

[18] Lipponen 2009, 94.

[19] Lipponen 2009, 96.

[20] Huotari 1998, 84.

[21] Sarkimaa 2013.

[22] Tapio 1958, 82.

[23] Lahti 1983, 105; Nieminen 1999, 83-85.

[24] Lahti 1983, 105; Nieminen 1999, 87-95.

[25] Lahti 1983, 104.

[26] Ketola 2002, 51. Ks. myös Ketola 1979, 14. Ketolan mukaan leirien kokonaisvaltaisuuteen kuuluvat sosiaalinen kasvatus, siisteyskasvatus, luonteenkasvatus, työn kunnioitus, luovuus, henkinen ohjelma, fyysinen toiminta, kansalaiskasvatus, kristillinen kasvatus. Ketola 1979, 14-21.

[27] Partaharjun opisto perustettiin 1960. Vuonna 1974 opisto alkoi tarjota retkeilyn ja leiritoiminnan koulutusta. Raitis & Raitis 2013, 81-82. Vuoden 2014 alusta opisto lakkautettiin ja koulutus siirtyi Koulutuskeskus Agricolalle. Laitinen 2013.

[28] Tapio 1998, 80; Raitis & Raitis 2013, 81.

[29] Tapio 1980, 47; Tapio 1998, 80; Raitis & Raitis 2013, 104-106.

[30] Huotari 1998, 86.

[31] Ks. tarkemmin Mikä ikä 2015.

[32] Pyhäkouluyhdistyksen pääsihteeri, teologian tohtori Pentti Taipale rakensi varhaisnuorisotyön teologiansa vahvasti juuri uskontunnustuksen varaan. Taipale 1971, 3. Lutherin katekismusten teologiasta ks. Poutiainen 1994, Poutiainen 1998.

[33] Tapio 1998, 80; Raitis & Raitis 2013, 116.