Kouvolassa 23.9.2021

”Paljon on puhuttu ja kirjoitettu kirkon ja kristikunnan kriisistä. Ehkä voidaan sanoa, että kysymys on juuri identiteetin kriisistä. Jotkut ajattelevat, että kaikki korjautuisi sillä, jos kyettäisiin ja tahdottaisiin palata takaisin vuosikymmenten takaisiin muotoihin, tapoihin ja sanontoihin. Silloin kirkko jälleen saavuttaisi identiteettinsä, se olisi kuin vakaa, keskiaikainen harmaakivikirkko suomalaisessa maisemassa. Sellainen kirkko antaisi turvallisuutta ja rauhaa kaiken keskellä. Tähyillään taaksepäin.

Toisten mielestä kirkon identiteetti saavutetaan vain jatkuvasti aikaa seuraamalla, uudistamalla sekä ajattelua että elämänmuotoja siten, että välimatka muuhun elämään poistuu. Eräät siirtävät kristillisen elämän piiriin nykyaikaisen katsomuksen jatkuvasta vallankumouksesta, joka on toteutettava myös kirkossa. Tällöin ollaan houkutuksessa tulkita kristillistä sanomaa poliittisten ideologioiden mukaan.

—

Pyrittäessä identiteetin saavuttamiseen vähentämällä välimatkaa muuhun elämään joudutaan alttiiksi sille, että kristinuskon sanoman sisältö muuntuu vallassa olevien yleisten ajattelutottumusten ja nimenomaan erilaisten filosofisten ym. oppisuuntien mukaiseksi. Kristillisen ajattelun historia tarjoaa tässä suhteessa murheellista luettavaa. Kunakin aikana, myös nykyisin, koetaan tässä suhteessa kiusauksia ja lankeemuksia. Identiteettiä ei siten saavuteta ja kaikki on sen mukaista.”

Näin kirjoitti yksi edeltäjistäni, arkkipiispa Martti Simojoki vuonna 1969 kirjassaan Tie, totuus, elämä (s 9-10). Hyllyssäni oleva kirja on harvinaisuus, sillä pelastin sen Kirkkohallituksen roskalavalta ennen muuttoa Katajanokalta Etelärantaan. Kirjassa on omistuskirjoitus: ”Irja Kilpeläiselle hyvää joulua toivottaen Aune ja Martti perheineen”.

Arkkipiispan sanat vuosikymmenten takaa ovat yllättävän ajankohtaiset. Tänään pohdimme hiippakuntavaltuuston kokouksessa kirkkomme tulevaisuuden suuria haasteita. Vaikeiden kysymysten äärellä on yhtäältä kiusaus katsoa taakse, haikailla menneisyyteen ja jämähtää sinne. Toisaalta houkutus on irtautua niin juurista, että vieraat aatteet ja ideologiat tunkeutuvat kirkkoon ja saavat siinä vallan. Vähänkin kirkollista keskustelua seurannut huomaa, että nämä uhat ovat todellisuutta kirkkomme elämässä.

Miten sitten tulisi suuntautua tulevaisuuteen samalla säilyttäen identiteetin kirkkona? Martti Simojoki opastaa: ”Kirkko ja kristityt saavuttavat ja säilyttävät identiteettinsä ainoastaan olemalla uskollisia Raamatulle. Kirkon kriisi koskee syvimmältä katsoen aina suhdettamme Raamattuun. Johann Chr. Blumhardt käytti tästä kuvaa: Vaikka junanvaunu olisi miten kelvollinen tahansa ja siihen lastattu tavara kallisarvoista, jos yhteys veturiin puuttuu, vaunulla ei ole käyttöä. Yhteytemme Raamattuun on ratkaiseva.

– – –

Raamatusta opimme, että niin yksityinen kristitty kuin kirkkokin saavuttaa ja säilyttää identiteettinsä ainoastaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Usko Herraan Jeesukseen merkitsee aina kuuliaisuutta, Raamatun sanoja käyttääkseni ’Kristuksen seuraamista’, lähetettynä olemista. Olemme velvolliset kysymään, kuulevatko ja näkevätkö ne aikalaisemme, jotka kantavat vastuuta yhteiselämän eri portailla, että Kristus elää keskellämme. Nuori sukupolvi rientää parhaillaan voimakkaasti eteenpäin, perinnäisiä ajatustottumuksia rikotaan ja tavoitellaan jotain uutta, joka takaisi ihmisille omassa maassamme ja koko maailmassa oikeudenmukaisemmat ja onnellisemmat elinehdot, mutta saavatko nämä nuoret kuulla ja nähdä, että Kristus on täällä.

– – –

Onko Jumala meille totta, onko hän ja hänen pyhä sanansa meille kaikki kaikessa, tulemmeko itse toimeen jollain muulla tavalla kuin elämällä hänen lapsinaan, hänen yhteydessään, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta? Ellemme me kristittyinä ja kirkkona usko elävään Jumalaan, kuinka voisimme odottaa, että maailma uskoo häneen! Tärkeintä on, että keskellämme elää sitä Jumalan kansaa, jolle Jumala on Jumala.” (s 10–12).

Kirkkomme tulevaisuutta pohtiessamme on siis erityisen tärkeää säilyttää identiteetti kirkkona. Se johtaa meidät olemaan uskollisia Jumalan sanalle ja etsiytymään uskomme ytimeen, Kristuksen yhteyteen ja läsnäoloon.

Pyydämme kuluvan viikon psalmin sanoin: ”Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala. Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi.” (Ps. 86:10–11).