Vajaan kahden viikon kuluttua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit kokoontuvat hiippakunnittain pappeinkokouksiin. Eri puolilla Suomea voi samaan aikaan havaita tavallista enemmän muistiin virkapaitoihin sonnustautuneita kirkon palvelijoita.

Kirkkojärjestyksen mukaan piispa kutsuu hiippakuntansa papit ja lehtorit vähintään joka kuudes vuosi synodaalikokoukseen, jossa käsitellään teologisia kysymyksiä sekä seurakuntien hoitoa ja muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita.

Synodaalikokousten historian juuret ovat keskiajalla. Kokouksia on pidetty Suomessa 1300-luvulta lähtien. Vähitellen ne vakiinnuttivat paikkansa sekä yleisen hiippakuntahallinnon että erityisesti papiston ohjaamisen ja jatkokoulutuksen välineinä.

Nykyisin näiden ”pappien kokoontumisajojen” suurin merkitys on toimia pappisidentiteetin ja papiston kollegiaalisuuden vahvistajana.

* * *

Vanhastaan synodaalikokouksen keskeisenä ohjelmana on ollut ajankohtaisesta teologisesta teemasta tehty ”synodaaliväitös”. Nykyisin kaikkien hiippakuntien kokoukset käsittelevät samaa aihetta, reformaation merkitystä nykyajassa.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiään kirkon uudistamiseksi. Saksalaisen munkin teologisista teeseistä käynnistyi prosessi, joka ulotti vaikutuksensa myös Pohjolaan. Synodaalikirjassa ”Armon horisontit: Huomisen luterilaisuus” arvioidaan Lutherin perintöä muuttuneessa maailmassa.

Hiippakuntien pappeinkokouksissa pohditaan, onko luterilaisella reformaatiolla mitään sanottavaa oman aikamme haasteiden edessä. Voiko se edelleen johdattaa kirkkoa alkuperäisille juurilleen ammentamaan voimaa uudistumiseen, reformaatioon?

* * *

Vierasperäinen käsite synodaali tulee kreikan synodos-sanasta. Sen taustalla on kaksi sanaa, yhteistä tarkoittava syn ja tietä merkitsevä hodos. Kyse on siis yhteisestä tiestä.

Synodi on vanhastaan tarkoittanut kirkolliskokousta, yhteistä tietä etsivien ja kulkevien kirkon edustajien kokoontumista. Vuosi sitten paavi Franciscus korosti katolisen kirkon perhesynodin puheessaan, että ”synodi ei ole kokous, eduskunta tai senaatti, missä sovitaan. Sen sijaan synodi on kirkolliskokous, missä kirkko kulkee yhdessä ja katsoo todellisuutta uskon ja Jumalan sydämen silmin”. Tärkeä muistutus myös muille kirkoille!

Synodaalikokouksissa pappeja kutsutaan etsimään ja kulkemaan yhteistä tietä. Se vaatii syventymistä kirkon uskoon ja tunnustukseen, mutta myös kärsivällistä ja kunnioittavaa toisen kuuntelemista ja arvostavaa keskustelua.

Eri suuntaan vetäviä, erilleen repiviä ja yhteyttä rikkovia voimia on nykyajassa liikaa. On helpompi hajottaa ja repiä rikki kuin korjata tai rakentaa uutta. Siksi kirkon ja yhteiskunnan tulevaisuutta ajatellen nyt tarvitaan yhteisen tien kulkijoita.