Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehteen 12.3.2020

Virsien arvokas pääoma

”Virsiä ei tunneilla enää veisata – kouluissa raikaavat rokki, poppi ja räppi”. Näin otsikoi Aamuposti 2.3.2020 uutisensa koulujen musiikkiopetuksesta. Kirjoituksessa haastateltiin kahta opettajaa, jotka painottivat musiikin myönteistä merkitystä ihmiselle.

Toinen opettajista haluaa antaa mahdollisimman paljon kosketuspintaa siihen, miltä oppilaita ympäröivä musiikkimaailma näyttää. ”Hänelle tärkeintä on uuden opetussuunnitelman mukaisesti välittää oppilaille musiikin ilo sekä löytää jokaiselle oppilaalle oma tapa nauttia musiikista.”

Toinen opettaja korostaa, että ”musiikilla on monenlaista vaikutusta hyvinvointiin”. Hänen tunneillaan laulaminen on kantava voima. Hän kertoo koulujen laulukulttuurin aiemmin olleen nykyistä rikkaampi. Silloin laulettiin myös maakuntalauluja ja virsiä.

Yhden lehtikirjoituksen pohjalta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Silti pohdin: Jos koulujen musiikinopetukseen mahtuvat rokki, poppi ja räppi, miksi siihen eivät mahtuisi myös maakuntalaulut ja virret? Eivätkö myös ne ole nuorta ympäröivää musiikkimaailmaa? Eivätkö myös niiden kautta välity musiikin ilo ja myönteinen vaikutus ihmiselle?

Perusopetuksen musiikin opetussuunnitelman perusteiden mukaan musiikin opetuksen tehtävänä on muun muassa luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan ja aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen.

Opetus ohjaa oppilaita tulkitsemaan musiikin monia merkityksiä eri kulttuureissa sekä yksilöiden ja yhteisöjen toiminnoissa. Ohjelmiston valinnassa korostuvatkin oppilaiden omat kulttuurit, kulttuuriperinnön vaaliminen ja kulttuurisen ymmärryksen avartaminen.

Virsilaululla on Suomessa pitkä perinne. Se yhdistää ihmisiä ja antaa kokemuksille yhteiset sanat. Laulaessaan ihminen tuo sisäisen maailmansa kosketukseen toisten ihmisten kokemusten kanssa. Suomalaiseen yleissivistykseen ja kulttuuriin kuuluu tiettyjen perusvirsien tuntemus.

Suvivirsi on tunnetuin ja luultavasti yksi rakastetuimmista virsistä, joka mielletään samalla lailla suomalaisuuteen kuuluvaksi kuin Maamme-laulu tai Porilaisten marssi. Suvivirressä yleiseurooppalainen ja pohjoinen suomalainen vuosisatainen kulttuuri yhdistyvät hienolla tavalla.

Monet muutkin virret kuuluvat vuodenkiertoon, elämän käännekohtiin tai kansakunnan kohtalonhetkiin: Enkeli taivaan, Hoosianna, Maa on niin kaunis, Ystävä sä lapsien, Jumalan kämmenellä, Suojelusenkeli, Sun kätes Herra voimakkaan, Jumala ompi linnamme.

Tuija Syrjäniemi selvitti viime keväänä valmistuneessa opinnäytetyössään virsikasvatusta alakoulussa vuoden 2014 peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Kyselyn tulosten perusteella virsikasvatusta pidetään merkittävänä osana suomalaista kouluperinnettä.

Syrjäniemen haastattelemien opettajien mielestä nykyinen opetussuunnitelma tukee virsilaulun käyttöä oppitunneilla. Opettajalla on tosin pedagoginen vapaus päättää, minkä verran opetuksen lomassa virsiä lauletaan.

Opettajien mukaan virsien laulamisella on oppilaan kasvun kannalta merkitystä. Samoja virsiä on laulettu satoja vuosia, joten niiden avulla oppilaat pääsevät sisälle siihen kulttuuriin, johon heidän esi-isänsä ovat kasvaneet

Rokki, poppi ja räppi mahtuvat koulun musiikkiopetukseen. Toivon, että sinne sopivat myös virret, jotka kantavat mukanaan arvokasta henkistä ja hengellistä pääomaa. Ne ovat ravinneet kansaamme vuosisatojen ajan. Myös tulevilla sukupolvilla on siihen oikeus.