Päivän vieras -kolumni Itä-Häme -lehdessä

Vierailin muutama viikko sitten Genevessä. Sain siellä ajankohtaisen tietopaketin maailman pakolaistilanteesta, kun tapasin avustusjärjestöjen, kirkkoliittojen ja Suomen suurlähetystön asiantuntijoita.

Pakolaisia on maailmassa tällä hetkellä yli 60 miljoonaa. Eniten kotimaastaan paenneita pakolaisia vastaanottavat kehitysmaat. Neljä viidestä pakolaisesta oleskelee alueilla, jotka itsekin ovat konfliktien ja köyhyyden vaivaamia.

Monet katastrofialueet eivät nouse länsimaissa uutisotsikoihin emmekä edes tiedä niistä. Eurooppaan pyrkivät turvapaikanhakijat ovat herättäneet meidät asian vakavuuteen.

* * *

Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että tehokkain ja kestävin apu on vaikuttaa pakolaisuuden syihin. Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä näitä ”juurisyitä” on niin monia: sota, vaino, köyhyys, ympäristökatastrofit, toivottomuus.

Suomalainen Pauliina Parhiala työskentelee johtajana ACT-alliansissa Genevessä. Järjestö on kirkollisten kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja vaikuttamistyön toimijoiden yhteenliittymä ja yksi maailman suurimmista avustusorganisaatioista. Se käsittää yli 140 toimijaa yli 130 maassa ja käyttää vuosittain 1,1 miljardia euroa avustustyöhön, humanitaariseen apuun ja vaikuttamistoimintaan.

Suurimpana tulevaisuuden huolenaiheena Pauliina Parhiala pitää ilmastonmuutosta ja nuorten toivottomuutta. Jo nyt ilmastonmuutoksesta kärsivät laajat alueet, joilta ihmiset hakeutuvat pois, kun elinmahdollisuuksia ei ole. Erityisesti nuorten miesten näköalattomuus johtaa turhautumiseen ja äärikäyttäytymiseen, pahimmillaan laajaan väkivallan kierteeseen ja terrorismiin.

* * *

Pakolaisuuden syihin on mahdollista vaikuttaa. Siitä on saatu paljon kokemusta. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on puolitettu parissa vuosikymmenessä. Puhdasta vettä on tarjolla yhä useammalle. Lapsikuolleisuus on laskenut. Malariakuolemat ovat vähentyneet neljänneksellä kahdessa vuosikymmenessä. Yhä harvempi on lukutaidoton. Kehitysyhteistyöllä puututaan pakolaisuuden taustalla vaikuttaviin syihin ja rakennetaan turvallisempaa maailmaa kaikille.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä leikattiin kertarysäyksellä 43 prosenttia vuoden alusta. Monia järjestöjen hankkeita oli pakko ajaa alas ennätysvauhdilla ilman porrastuksia. Ensi vuonna hallitus ilmoitti leikkaavansa kehitysyhteistyön määrärahoja vielä 25 miljoonaa euroa. Rajujen leikkausten vaikutukset näkyvät jo nyt jopa miljoonien kehitysmaiden ihmisten arjessa.

Pakolaisten auttaminen heidän kotimaassaan on parasta pakolaispolitiikkaa. Siksi kehitysyhteistyön vähentäminen on lyhytnäköistä, niin pakolaisten kuin meidän itsemmekin kannalta.