Kunnioitettu piispa Aarre Kuukauppi, hyvät juhlavieraat.

Minulla on ilo tuoda tähän juhlaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja myös arkkipiispa Kari Mäkisen tervehdys. Kirkkomme puolesta kiitän kahden vuosikymmenen yhteistyöstä kirkkojemme välillä, mutta myös siitä työstä, jota olet piispana tehnyt Inkerin kirkossa ja siten ajan ja paikan rajat ylittävän Kristuksen kirkon palveluksessa.

Kuluneet kaksikymmentä vuotta ovat olleet Inkerin kirkolle merkittävää aikaa. Niin kirkon kuin seurakuntien toimintaedellytykset ovat parantuneet. Se on tarkoittanut hallinnon, koulutuksen, työntekijätilanteen ja eri toimintamuotojen kehittämistä. Siihen on sisältynyt paljon yhteyksien luomista ja vaalimista sisarkirkkojen, monien järjestöjen ja ekumeenisten organisaatioiden kanssa. Se on merkinnyt myös jatkuvaa hengellistä kilvoittelua ja kasvua, myös vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Tämä kaikki on vaatinut kaikilta vastuunkantajilta, mutta ennen kaikkea piispalta kirkon johtajana paljon. Piispana olet joutunut ja saanut olla monessa mukana. Kun aikanaan Inkerin kirkon historiaa kirjoitetaan, merkityksesi ensimmäisenä Inkerin kirkon uudelleen itsenäistymisen jälkeisenä inkeriläisenä piispana tulee esille.

Erityisesti haluan sisarkirkon puolesta nostaa esille vahvat yhteytesi Suomeen, niin kirkkoomme kuin sen seurakuntiin ja järjestöihin. Verkostoitumisesi on vahvaa. Olen iloinen myös siitä henkilökohtaisesta ystävyydestä, jota olen saanut vaimoni Marian kanssa kokea sinun ja puolisosi Alinan kanssa. Kirkkojemme välinen, viime vuonna päivitetty yhteistyöasiakirja luo selkeän rakenteen yhteydellemme. Sitä tukee hyvällä tavalla järjestöyhteistyötä koskeva dokumentti. Ystävyysseurakuntatyö on konkreettista, ruohonjuuritason yhteyttä parhaimmillaan. Tätä kaikkea olet piispana edistänyt.

Monet historialliset, maantieteelliset, kulttuuriset, kielelliset ja tunnustukselliset siteet yhdistävät kirkkojamme. Sen vuoksi yhteyksien vaaliminen nyt ja tulevaisuudessa on tärkeää. Mutta tämän ohella on olennaista muistaa se, että kirkkoina elämme erilaisissa yhteiskunnissa. Viimeksi viikko sitten tavatessamme sanoit viisaasti: ”Vaikka yhteys Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon on erittäin tärkeä, Inkerin kirkolle on sitäkin tärkeämpää olla kirkko Venäjällä.” Olet määrätietoisesti johtanut Inkerin kirkkoa kohti itsenäisyyttä, elämään ja palvelemaan kirkkona Venäjällä. Tehtävämme kirkkoina ja piispoina on tukea toisiamme, jotta erilaisissa olosuhteissa voisimme toimia uskollisesti Kristuksen kirkon päämäärien hyväksi; jotta Jumalan sanaa julistettaisiin oikein ja sakramentteja jaettaisiin Kristuksen asetuksen mukaisesti.

Hyvä kollega, piispa Aarre. ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa.” Näin lauletaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa (virsi 183:1). Myöhemmin selviää, että tuo aarre on Jumalan sana. Siksi se kirjoitetaan virressä pienellä alkukirjaimella eikä isolla, kuten etunimesi. Mutta huumorin pilke silmäkulmassa voi tässä juhlassa todeta, että jopa Suomen kirkon virsikirjassa muistetaan Aarrea ja arvostetaan häntä.

Virren kolmannessa säkeistössä sanotaan: ”Polvesta polveen matkallaan se samaa voimaa kantaa. Ei raukene se milloinkaan, vaan aina rauhaa antaa.” Jumalan sanan voima kantaa sinua myös tästä eteenpäin. Sen lupauksiin luottaen saat jatkaa viranhoitoa siinä tehtävässä, johon Jumala on sinut kutsunut. Rohkaiskoon sinua siinä apostoli Paavalin kokemus: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” (Fil. 4:13, v 1938 KR).

Parhaimmat onnittelut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puolesta kahden vuosikymmenen palveluksesta Inkerin kirkon piispana. Hyvä Jumala sinua, läheisiäsi ja kirkkoasi siunatkoon.