Vuoden 1799 kesällä vihittiin Viipurissa uuden ja avaran Paraatikentän reunassa sijaitseva saksalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan kirkko. Vihkiäisjuhlallisuuksissa kirkko nimettiin Pyhälle Paavalille juuri valtaistuimelle nousseen keisari Paavalin mukaan. Pian sitä kuitenkin alettiin kutsua Pietari-Paavalin kirkoksi.

Kuluneiden 217 vuoden aikana tämä kirkkorakennus on kokenut erilaisia historian vaiheita. Se on säilynyt myös sotien kurimuksessa, vaikka kirkon sisustus tuhoutuikin. Rakennus on ollut laivastotukikohdan kerhona ja elokuvateatterina. Ihmeellisesti Jumala on kuitenkin johtanut asioiden kulkua. Nyt kirkko on saanut toimia jo neljännesvuosisadan jälleen Herran huoneena ja Viipurin luterilaisen seurakunnan kotina. Haluan tuoda juhlivalle seurakunnalle Mikkelin hiippakunnan ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon parhaimmat onnittelut. Tänään on ilon ja kiitoksen päivä.

Yli kahdensadan vuoden ajan jo pelkällä olemassaolollaan tämä kirkko on julistanut jykevästi ja lujasti Raamatun perussanomaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16). Vaikka kirkko oli välillä tyystin toisessa käytössä, vaikka kristinusko yritettiin kieltää ja työntää syrjään, sanoma rakastavasta Jumalasta säilyi.

Kun neuvostoaikana Viipurin luterilaisilla ei ollut vielä tätä kirkkoa käytössä, kokoonnuttiin Kristuksen kirkastumisen kirkon toisessa kerroksessa. Näin seurakuntalaiset pystyivät vahvistumaan yhteisestä uskosta. Samalla se oli merkki ortodoksisen ja luterilaisen kirkon välisestä yhteydestä ja vieraanvaraisuudesta.

Tänään saamme iloita ja kiittää siitä, että 25 vuotta sitten tämä rakennus saatiin takaisin alkuperäiseen käyttöönsä. Monet suomalaiset kristityt, seurakunnat ja yhteisöt, kuten Kirkon ulkomaanapu, tahtoivat tukea tämän rakennuksen kunnostamista. Myös se on vahva ilmaus Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisestä yhteydestä.

Pietari-Paavalin kirkko on Viipurin keskeisiä maamerkkejä. Kuitenkaan kirkkorakennus ei ole vain maisemallinen tai ulkoinen todellisuus. Kirkkorakennus on suurempien asioiden kantaja. Kaikki rakennukseen, sen sisustukseen ja siellä tapahtuviin kirkollisiin toimintoihin liittyvä kertoo kristinuskon sisällön ja kirkollisen kulttuurin vuosituhantisesta kehityksestä. Näin kirkko viittaa historiaan ja sen henkiseen ja hengelliseen perintöön Viipurissa. Sitä on syytä arvostaa, onhan se osa meidän suomalaisten historiaa. Mutta kirkko on vielä enemmän. Se on paikka, jossa tulemme armollisen Jumalan puhuteltaviksi. Pyhän Hengen työn tuloksena tästä tulee rakas paikka, jossa kuullaan Jumalan sanaa, rukoillaan ja lauletaan Jumalalle. Näin kirkko elää tässä ajassa, ei vain menneisyydessä.

Kirkko viittaa rakennuksena myös tulevaisuuteen. Taivaassa ei enää tarvita kirkkorakennuksia. Tässä ajassa kirkko on välttämätön, että meissä eläisi pysyvä ikävä tuonpuoleisuuteen. Kirkkoa tarvitaan, että ihmisen ikävä Jumalan yhteyteen voisi täyttyä. Kirkko on tarpeen, jotta voisimme kohdata pyhän Jumalan ja rakastavan taivaallisen Isän ja pääsisimme kerran hänen luokseen taivaan kotiin.