Rukoile ja tee työtä

Koronaviruksen levitessä, sodan murtaessa turvallisuuden tunnetta ja keskellä ilmastokriisiä yksityisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa asioihin tuntuvat olemattomilta. Mitä minä voin tehdä? Mikä on kristityn tapa toimia tilanteessa, jossa huolet, pelko ja lamaannus tahtovat täyttää mielen?

Tämän hetken maailman tilanne on meille nykysukupolvelle ainutkertainen. Sen sijaan edeltävät sukupolvet ovat eläneet kulkutautien, sotien ja luonnonmullistusten keskellä. Miten he ovat jaksaneet ja selvinneet?

Benedictus Nursialaisen (n. 480-543) laatimaa luostarisääntöä pidetään läntisen luostarilaitoksen perustana. Se kirjoitettiin 1500 vuotta sitten järjestämään munkkien elämää yhteisönä. Säännön perusperiaatteita olivat rukous ja työ. Se tunnetaankin latinankielisestä sanonnasta ”ora et labora”, rukoile ja tee työtä.

Poikkeusajat pakottavat tajuamaan, ettei elämä loppujen lopuksi ole omissa käsissämme. Rukous suuntaa ihmisen kohti Jumalaa, etsimään turvaa itseään suuremmasta ja vahvemmasta.

Eri puolilta maailmaa on kuulunut yhtäältä kehotuksia rukoukseen, toisaalta tietoja rukoilevista ihmisistä. Rukous kohdistuu Jumalalle, mutta muuttaa aina myös meitä itseämme.

Perimmäinen turvamme on Jumalassa. Huolten, pelkojen ja epävarmuuden keskellä olemme Jumalan edessä. Hänen kannettavakseen saa antaa kaiken, kysymykset, tunteet, jopa pelotkin.

Työ pitää kiinni elämässä enkä tarkoita ainoastaan palkkatyötä, vaan kaikkea arkista tekemistä ja päivän rytmiä. Teoillamme voimme vaikuttaa paitsi omaan myös lähimmäisten elämään.

Koronapandemian opetuksia on, että jokaisen ihmisen teoilla on merkitystä. Yksikin riittää tartuttamaan taudin moniin ihmisiin ja vastaavasti yhdenkin eristäytyminen voi suojata lukemattomia lähimmäisiä.

Ilmastonmuutoksen ehkäisemisessä on korostettu yksilön kulutustottumusten ja elämäntapojen muutosten merkitystä. Yksittäisten ihmisten teoista muodostuu virta, jolla on vaikutusta.

Ukrainan sodan aikana suomalaisten tahto auttaa on ollut ennätyksellistä. Ihmisillä on ollut halu tukea eri tavoin ukrainalaisia. Keräykset ovat tuottaneet ennätystuloksia, tavaralahjoituksia on virranut välillä enemmän kuin on viisasta toimittaa eteenpäin, ja jotkut ovat lähteneet hakemaan pakolaisia jopa omilla autoillaan Suomeen.

Yksi ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen koko maailman hän voi pelastaa. Tällä viisaudella Nobelin rauhanpalkinnon saanut äiti Teresa (1910–1997) opetti: ”Jos et voi ruokkia sataa ihmistä, syötä vain yksi.”

Kun pohdin, mitä hyötyä minun pienistä teoistani on, vastaus on: paljonkin. Äiti Teresa on todennut: ”Me itse tunnemme, että se, mitä teemme, on vain pisara meressä. Mutta valtameri olisi vähemmän, koska puuttuu pisara.” Voisitko sinä olla pisara meressä?

Ora et labora – rukoile ja tee työtä. Yksinkertainen neuvo ohjaa erityisesti poikkeusaikoina turvautumaan Jumalaan ja toimimaan lähimmäisen parhaaksi.