Itä-Hämeen hartauskirjoitus 2.4.2022

Pääsiäistä edeltävä paastonaika on edennyt viidenteen paastonajan sunnuntaihin. Tästä alkaa hiljaisen viikon loppuun asti ulottuva ns. syvä paastonaika. Kirkkovuodessa keskitytään seuraamaan Jeesuksen viimeisiä vaiheita. Katse kääntyy kohti ristiä, Jeesuksen kärsimystien huipennusta. Ristin murheen takana kuitenkin kuultaa jo pääsiäisen ilo ja riemu.

Pyhäpäivän evankeliumissa (Joh. 11:47–53) kerrotaan ylipappi Kaifaasta. Hän lausui: ”Jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon”. Kaifas pelkäsi, että Jeesuksen ympärillä laajeneva liikehdintä hermostuttaa roomalaiset valloittajat ja juutalaisen kansan vähäinenkin itsenäinen paikallishallinto lakkautetaan.

Kaifaan mielestä oli parempi uhrata kansaa puoleensa vetävä Jeesus kuin antaa koko kansakunnan joutua turmioon. Tietämättään Kaifaan ajatukset toteuttivat Jumalan suurta pelastussuunnitelmaa. Näin pitikin käydä: Jeesuksen oli kuoltava sovittaakseen ihmiskunnan synnit.

Evankeliumi viittaa jo suoraan Jeesuksen edessä olevaan kohtaloon, ristinkuolemaan. Vajaan kahden viikon päästä pitkäperjantaina katse kohdistuu tähän uskon kannalta keskeiseen tapahtumaan.

Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten käyttämä äärimmäisen julma tapa panna kuolemantuomio täytäntöön. Ristiinnaulitsemalla surmattiin pahimmat rikolliset.

Kuitenkin karusta ristinpuusta tuli kristittyjen tunnus. Risti kertoo Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

Kirkkojen katoilla risti viestittää Jumalan rakkaudesta. Myös ristit kuolinilmoituksissa ja hautakivissä ovat muistuttamassa sovitustyöstä, jonka Jeesus kuolemallaan ansaitsi. Samoin ristikorut ihmisten kaulassa muistuttavat siitä, mikä uskossa on keskeistä.

Jokaisen kastetun otsaan ja rintaan on piirretty ristinmerkki merkiksi Kristukselle kuulumisesta. Viimeiselle matkalle lähtiessään kristityn arkun päälle piirretään hiekalla risti.

”Terve risti, ainoa toivo, Ave crux, spes unica”, sanoivat ensimmäiset kristityt. Risti on rakkauden ja toivon merkki.