Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehdessä 9.6.2023

Onko siitä jo niin kauan? Havahduin kesäkuun alussa muistoon, että viisikymmentä vuotta sitten olin rippikoulussa Oronmyllyn leirikeskuksessa Parikkalassa. Meitä oli seitsemisenkymmentä nuorta jaettuna kahteen opetusryhmään.

Leiri kesti kaksi viikkoa ja sen päätteeksi oli konfirmaatio. Olosuhteet olivat varsin vaatimattomat, mutta se ei haitannut. Meitä majoittui kahdeksan poikaa ja isonen samaan mökkiin. Kaikkiaan rippikoulukokemus oli vahva ja monet muistot nousevat mieleen vielä vuosikymmenten jälkeen.

Parhaillaan tuhannet nuoret täyttävät seurakuntien leirikeskukset ja monet muut leiripaikat. Kesän alussa on eniten rippikoulujen leirijaksoja. Kesäkuun toinen viikonloppu on vuoden suosituin konfirmaatiopyhä.

Suomen ev.-lut. kirkossa järjestetään vuosittain yli 2200 rippikoulua ja niihin osallistuu joka vuosi noin 50 000 nuorta. Kirkon jäsenistä rippikoulun käy 90 prosenttia, koko 15-vuotiaiden ikäluokasta osuus on noin 75 prosenttia.

Rippikoulu tavoittaa yhä valtaosan maamme nuorista. Sen suosio on maailmanennätys. Rippikoulun asemaa selittää osaltaan pyrkimys pitää siitä huolta.

Ensimmäiset varsinaiset ohjeistukset rippikouluun piispainkokous antoi vuonna 1919. Siitä lähtien rippikoulua on kehitetty ja rippikoulusuunnitelmia uudistettu säännöllisesti. Nykyinen rippikoulusuunnitelma Suuri ihme on vuodelta 2017.

Rippikoulun toiminta-ajatuksena on, että rippikoulu vahvistaa nuorten uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan ja varustaa heitä elämään kristittyinä. Vuosikymmenten aikana sanoitus on muuttunut, mutta sisältö on säilynyt samana.

Rippikoulun toiminta-ajatus toteutuu kuuden tavoitteen suuntaisesti: Rippikoulussa nuoret ovat osallisia, tulevat kuulluiksi ja saavat vaikuttaa. He kokevat yhteyttä, turvallisuutta, pyhyyttä ja iloa. Nuoret oppivat hoitamaan hengellistä elämäänsä toimien, hiljentyen ja osallistuen. He kantavat vastuuta itsestään, toisista ihmisistä ja luomakunnasta. Nuoret löytävät merkityksiä kristinuskon keskeisten sisältöjen ja oman elämänsä välillä. He tahtovat kuulua Kristuksen kirkkoon.

Vuosittain toteutetaan valtakunnallinen kysely, joka pohjautuu rippikoulusuunnitelman tavoitteisiin. Viime vuonna nuoret antoivat rippikoululle yleisarvosanaksi 9-. Parhaiten toteutuivat tunnelmaan ja ystävyyssuhteisiin liittyvät seikat. Sen sijaan uskoon ja hengelliseen elämään liittyvät kokonaisuudet toteutuivat heikoiten. Tässä on selkeästi rippikoulun kehittämisen koetinkivi.

Rippikouluaika viisikymmentä vuotta sitten merkitsi minulle paljon. On vaikea eritellä, mihin kaikkeen rippikoulu antoi minulle eväitä ja miten se kasvatti minua kohti aikuisuutta. Kuitenkaan ilman rippikoulua ei elämänpolustani olisi tullut sellainen kuin se on ollut.

Kunkin rippikoulun käyneen kokemus on omanlaisensa. Toivon, että tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta jokainen voisi saada hyviä eväitä tätä ja tulevaa elämää varten.