Kirjoitus Tiimalasi-lehdessä 13.12.2019

Riittävän hyvä

”Jouluksi ja juhannukseksi kaikki pitää saada valmiiksi.” Tämä vanha sanonta on iskostunut syvälle mieleeni.  Monien sananparsien tapaan siinä on oma viisautensa.

Valmistautuminen liittyy juhlaan. Siihen liittyy työpöydän – niin oikean kuin tietokoneen – siivoaminen, keskeneräisten asioiden saattaminen loppuun tai ainakin siihen saakka, että voi hyvillä mielin siirtyä juhlan viettoon. Juhla ei olisi juhla, jos sitä sävyttäisi tavallinen työelämän arki.

Myös kotona valmistaudutaan juhlaan. Ennen joulua siivotaan, valmistellaan ruoat ja muut herkut, hankitaan lahjat ja joulukuusi. Tehtävää riittää yllin kyllin. Se kaikki valmistaa juhlaan ja on siksi tarpeellista.

”Jouluksi ja juhannukseksi kaikki pitää saada valmiiksi.” Viisauteen sisältyy myös kääntöpuoli. Jos juhlasta tulee pakollista suorittamista, siitä katoaa olennainen sisältö: ilo. Jos juhlan pääasiaksi tulee huoli ja stressi, se on kääntynyt päälaelleen.

Elämään sisältyy aina keskeneräisyyttä, epäonnistumista ja puutteita. Sama koskee myös joulua. Ainakin minun jouluvalmisteluni tahtovat jäädä asettamistani tavoitteista. Vuosien mittaan olen oppinut armollisuutta, niin itseäni kuin lähimmäisiäni kohtaan.

Ihmisyys yhdistää meitä toisiimme. Jaettu ihmisyys muistuttaa siitä, että kokemuksemme riittämättömyydestä ovat tuttuja jokaiselle. Helposti eristäydymme ja ajattelemme, että vain minä yksin koen näin ja teen tällaisia virheitä. Kuitenkin kaikki ihmiset tekevät virheitä, ovat epätäydellisiä ja tuntevat vaikeita tunteita häpeästä turhautumiseen.

Jaettu ihmisyys tarkoittaa, että haavoittuvaisuus ja riittämättömyys ovat normaali osa yhteistä ihmisenä elämisen kokemusta. Se tekee minut armolliseksi toista ihmistä ja myös itseäni kohtaan.

Armollisessa suhtautumisessa itseään kohtaan on kyse siitä, että hyväksyn itseni, omat vahvuuteni ja heikkouteni. Voin katsella itseäni armahtavin silmin: minun ei tarvitse osata kaikkea eikä ehtiä kaikkeen. Tämä vapauttaa myös juhlaan valmistautumisessa. Jouluni on riittävän hyvä. Se vapauttaa myös suhteessa toisiin ihmisiin: Sinun joulusi on riittävän hyvä.

Itse asiassa joulun perussanoma liittyy juuri tähän. Betlehemin tallissa tai paimenten kedolla juhlavalmistelut eivät olleet päätöksessään eikä kaikki valmiina. Itse asiassa valmistelut eivät olleet edes alkaneet, koska kukaan ei osannut varautua ensimmäisen joulun tapahtumiin.

Sanoma Jumalan rakkaudesta maailmaa ja meitä ihmisiä kohtaan tekee joulun. Siksi joulu on riittävän hyvä siitä riippumatta, miten ehdimme, jaksamme ja pystymme siihen valmistautumaan.

Riittävän hyvää joulua!