Tervetuloa Mikkelin hiippakunnan puolesta Kirkkopäiville Kouvolaan!

Kirkkopäivät ovat merkki siitä, että maassamme kristinusko ja kirkko eivät ole eivätkä suostu olemaan marginaalissa, sysättynä merkityksettömänä pois julkisesta elämästä pelkän yksityiselämän piiriin. Tämän viikonlopun ajan yli seitsemässäkymmenessä, hyvin erilaisessa tilaisuudessa kirkko on näkyvillä Kouvolassa toreilta kirkkoihin, kävelykaduilta elokuvateattereihin, ravintoloista seurakuntataloihin, kaupungintalosta huvipuistoon. Samalla Kirkkopäivät muistuttavat siitä, että viikonlopun jälkeenkin kirkko ja kristinusko ovat osa kouvolalaista elämänmenoa ja suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria. Evankeliumissa on voima, joka voi muuttaa ihmisen ja maailman.

Sanakirjan mukaan ”marginaali” merkitsee kirjoitus- tai painosivun tyhjää reunaa. Marginaalinen tarkoittaa merkityksetöntä, vähäpätöistä ja epäolennaista. Tällaiseen suuntaan kirkkoa ja kristinuskoa on viime vuosina länsimaissa tahdottu tuuppia. Viime viikolla luin (Sana 13.5.2015) jälleen pienen uutisen, tällä kertaa Ranskasta. Uutisen mukaan ranskalainen tuomioistuin on määrännyt pyhimykseksi julistetun paavi Johannes Paavali II:n patsaan siirrettäväksi. Bretagnessa Ploërmelin kaupungin torille vuonna 2006 pystytetty patsas ei tuomioistuimen mukaan ole sopiva torille, joka on maallinen paikka. Patsas kiusasi paikallisia vapaa-ajattelijoita, jotka kantelivat asiasta.

Tämä uutinen liittyy lukuisiin samanlaisiin viime vuosien aikana. Samaan sarjaan kuuluvat oikeusprosessi siitä, saako koululuokan seinällä olla krusifiksi; kielto, ettei lentoemäntä saa käyttää ristiä kaulakoruna; joulukorttien muuttuminen vuodenaikakorteiksi, kun Kristukseen viittaavaa nimeä ei ole korrektia käyttää sekä meillä vuosittain toistuvat suvivirsi- ja jouluevankeliumidebatit. Eri puolilta maailmaa tällaisia uutisia saa lukea tämän tästä. Kirkko ja usko halutaan siirtää marginaaliin. Siihen kirkko ei voi koskaan suostua, jos se aikoo olla uskollinen tehtävälleen ja Herralleen. Jeesus sanoo: "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:13-16).

Kirkkopäivät ovat siis osoitus siitä, ettei kirkko suostu olemaan marginaalissa. Samalla Kirkkopäivät paradoksaalisesti muistuttavat siitä, että kirkon paikka on marginaalissa. Se on lähetetty niiden luo, jotka on sysätty syrjään. Kirkon ja kristinuskon paikka on siellä, missä ovat köyhät ja nälkäiset, ahdistetut ja hyväksikäytetyt, yksinäisyyteen ja häpeään tuomitut, toivottomuuteen jätetyt. Tehtävämme on toimia heidän kanssaan, heidän hyväkseen ja heidän puolestaan. Lukuisissa Kirkkopäivien tilaisuuksissa ollaan näiden kysymysten äärellä. Niitä kirkko ei voi kiertää, jos se aikoo seurata Herransa esimerkkiä. Hän hakeutui erityisesti niiden pariin, jotka olivat syrjäytyneet tai syrjäytetty.

Kristinusko on alkanut ihmisyyden marginaalista, kuolemaantuomitun ristiltä. Jumala tuli ihmiseksi. Jeesus syntyi köyhään perheeseen, kulki niiden kanssa, joilla ei ollut valtaa eikä asemaa. Hän tuli lähelle ihmisiä huolimatta heidän sosiaalisesta asemastaan, sukupuolestaan tai siitä, miten muut ihmiset usein halveksivat hänen kohtaamiaan. Jumala tuli ihmiseksi ihmisen rinnalle ja eli meidän todellisuuttamme. Kristuksessa Jumala myös otti kohtalomme omakseen ja kärsi tuomion puolestamme ristillä.

Hyvät Kirkkopäivävieraat. Kirkon tehtävä on toimia marginaalissa, mutta se ei suostu olemaan marginaalissa. Kirkkopäivät ovat olleet tästä erinomainen esimerkki jo lähes sadan vuoden ajan. Siksi toivotan Kirkkopäivät tervetulleiksi Mikkelin hiippakuntaan. Siunatkoon hyvä Jumala Kouvolan Kirkkopäivät ja jokaisen kirkkopäivävieraan.