Kuulemamme tämän pyhäpäivän evankeliumi on kertomus paimenesta, joka lähtee etsimään yhtä kadonnutta lammasta. Kertomus tuntuu sopivan meidän aikaamme. Me joudumme kysymään, missä on meidän turvamme ja kuka tai ketkä putoavat turvaverkkojen ulkopuolelle.

Kirkko on ollut vuosisatojen ajan suomalaisessa yhteiskunnassa vahva turvallisuuden vahvistaja. Tässä on seurakuntien tärkeä tehtäväkenttä yhä edelleen. Terveiden elämänarvojen ja -tapojen edistäminen, lähimmäisenrakkauden juurruttaminen sekä vastuuseen kasvattaminen lisäävät turvallisuutta niin yksilön itsensä kuin koko yhteisön elämässä.

Meidän on tärkeää muistaa, kuinka meitä edeltäneet sukupolvet kohtasivat pelon ja epävarmuuden. Kansamme murrosajat opettivat paljon suomalaisten arvomaailmasta. Veteraanisukupolvien elämänohjeet sopivat edelleen turvallisen yhteiselämän perustaksi. Ylivoimaisten vaikeuksien keskellä turvattiin Jumalan johdatukseen.

Tälle pohjalle Kokoomuskin perustaa toimintansa. Periaateohjelmassa linjataan, että ”tahdomme säilyttää sen perinteisen ja arvokkaan henkisen, hengellisen ja aineellisen pääoman, jonka edeltävät sukupolvet ovat meille jättäneet. — Kristillinen etiikka ja arvopohja ovat tärkeä osa tätä suomalaista kulttuuriperintöä.” Yhä tänään on tärkeää rukoilla ja toimia maamme puolesta.

Kun ensimmäiset kristityt halusivat kuvata Herransa, he piirsivät kokouspaikkansa seinään kuvan paimenesta. Paimen on ottanut karitsan olalleen. Vanhimmat tällaiset piirrokset ovat löytyneet Rooman katakombeista 200-luvulta. Näin kristityt vainojen alla Herransa muistivat ja tällaiseen Herraan he halusivat toivonsa laittaa. Siinä oli heidän perimmäinen turvansa.

Ensimmäisillä kristityillä oli varmaan mielessään Jeesuksen omat sanat: ”Minä olen hyvä paimen.” (Joh. 10:11a.) Hän on se evankeliumin kertoma paimen, joka on valmis jättämään yhdeksänkymmentä yhdeksän lammasta etsiäkseen yhden kadonneen lampaan.

Miten monille jo lapsuudesta tuttu kuva laumaansa kaitsevasta paimenesta sopii nykyaikaan? Emmehän me juuri välitä paimennettavana olemisesta. Tahdomme olla täysi-ikäisiä, riippumattomia ja itsenäisiä – olla oman elämämme herra. Haluamme elää vapaina emmekä minään alistuvina lampaina. Äkkiseltään näyttääkin siltä, että paimen joutaa sinne, minne se on maassamme ammattinakin siirtynyt: historian romukoppaan.

Onko kuitenkin niin, että se joka irtisanoutuu kaikista paimenista, pettää vain itsensä? Ihminen ei koskaan ole täysin riippumaton ja itsenäinen. Aina on joku paimen houkuttelemassa meitä oman aatteensa tai elämäntapansa laitumelle. Huomaammeko, miten nykyajan sähköpaimenet: televisio ja Internet sekä koko media meitä muokkaavat? Entä mainonta, markkinointi tai yleinen mielipide? Omaperäisinkin yksityisajattelija on ollut jonkun paimenen johdateltavana. Paimenista me olemme pääsemättömissä. On parempi seurata hyvää paimenta, jos kerran kuitenkin jotain seuraa.

Hyvä paimen ei vaienna ajattelua eikä johda älylliseen epärehellisyyteen. Hyvä paimen ei ota pois vastuuta eikä oma-aloitteisuutta. Päinvastoin hän antaa meille kyvyn suunnistaa oikein tämän maailman monien äänien joukossa ja arvojen sekamelskassa. Hyvän paimenen laumassa on turvallista olla. Hänen huolenpitonsa vapauttaa palvelemaan toisia ja rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään. Se rohkaisee kääntämään katseensa itsestä lähimmäiseen, omasta edusta yhteiseen hyvään. Se kannustaa kantamaan vastuuta ja rakentamaan tulevaisuutta.

Me joudumme joskus vastaamaan kysymykseen, miksi uskomme Jumalaan. Mitä usko meille antaa? Eikö turvallisuutta, perusluottamusta siihen, että Jumala on läsnä elämässämme? Emme ole yksin; meitä ei pudoteta turvaverkkojen ulkopuolelle. Jumala antaa syntimme anteeksi ja lahjoittaa uutta voimaa elämäämme. Hän etsii meitä, kun olemme hukassa tässä maailmassa tai omassa elämässämme. Hän on lähellä, kun asiat tuntuvat olevan solmussa. Ja kun emme itse jaksa, olemme ymmällä ja haavoitettuja, hän ottaa meidät olalleen ja kantaa eteenpäin.

Tämän kokouspaikan seinälle on heijastettu ensimmäisten kristittyjen viesti 1800 vuoden takaa: Herramme ei jätä meitä eksyksiin. Hän varjelee meitä vaaroissa. Hän antaa elämänsä meidän puolestamme. Hän johdattaa meitä. Hän on meidän turvamme. Tällaisen hyvän paimenen johdossa saamme aloittaa tätä kokouspäivää.