”Se on ihan huono!” Pieni koululainen pudotti reppunsa eteisen lattialle. Kysymykseen, että ”mikä on huono”, poika toisti uudelleen: ”Se on ihan huono!” Samalla hän kaivoi repustaan koulussa tehdyn jouluenkelin. Pettyneenä poika piti käsissään rutistunutta joulukoristetta. Kakkupaperista sommitellun enkelin siivet olivat repeilleet, pumpulista tehdyt hiukset repsottivat sinne tänne ja pahvinen vartalo oli rutistunut. Eikä ihme, että näin oli tapahtunut. Koulumatka oli jälleen venynyt lumisodan ja mäenlaskun vuoksi. Ja kaikenlaista poikien kähinöintiä vielä sen lisäksi.

Kieltämättä joulukoriste oli ihan huono, ainakin aikuisen näkövinkkelistä katsottuna, siipirikko ja nuhraantunut enkeli. Mutta ei sitä oikein raaskinut poiskaan heittää, itse tehtyä enkelinkuvaa. Se liimattiin pienen koululaisen huoneen ikkunaan. Repeytyneenä ja rutistuneenakin se kaikesta huolimatta enteili jo joulun aikaa ja sanomaa.

Hyvä oli, että tuo ihan huono enkeli liimattiin pojan ikkunaan. Siinä enkelissä nimittäin asui iso ihme. Illalla se ihme paljastui, kun valo pienen koululaisen huoneesta sammutettiin. Pimeä huone ei ollutkaan pimeä, sillä sen ihan huonon enkelin särkyneiden siipien läpi loisti taivaan tähtien kirkas valo. Se oli yhtäkkiä kaunis enkeli – se koulurepussa ruttaantunut, repeillyt ja särkynyt ihan huono enkeli. Taivaan valo teki särkyneestä ehjän ja huonosta kauniin.

Joulun salaisuus on siinä, että yhä edelleen taivaasta tuleva valo, hän joka sanoi olevansa ”maailman valo”, voi tehdä meistä enemmän tai vähemmän särkyneistä ja huonoista ehjiä ja kauniita. Se ei ole jotain pinnallista laastarointia tai puuterointia, jolla rikkinäisyytemme, heikkoutemme, haavamme ja itsekeskeisyytemme peitetään. Ei! Kyse on paljon syvemmästä. Martti Luther on sanonut: Syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan. He eivät ole kauniita sen tähden, että he ovat syntisiä, vaan siksi, että heitä rakastetaan. Jouluna ilmestynyt Jumalan rakkaus ja armo antaa rohkeuden katsoa omaa elämäänsä sellaisena kuin se on, kauhistelematta ja kaunistelematta. Jumalan laki paljastaa syntisyytemme, rikkinäisyytemme, sisäiset haavamme ja heikkoutemme. Samalla Jumalan rakkaus antaa anteeksi, eheyttää, tekee kauniiksi.

Rakkaat seurakuntalaiset. Usein tunnemme olevamme ”ihan huonoja”, rikkinäisiä ja nuhjaantuneita – pienen koulupojan askarteleman enkelin kaltaisia. Emme täytä sitä mittaa, jonka omat tai toisten vaatimukset meille asettavat, oli kyse sitten työstä tai perheestä, moraalista, uskosta tai rakkaudesta. Mutta juuri tämän tähden me tarvitsemme joulun sanomaa. ”Ihan huonosta” voi joulun Vapahtaja tehdä kauniin siksi, että hän on totuus ja rakkaus. Vapahtajan edessä rohkenee ja saa olla rikkinäisenä ja riittämättömänä, sillä juuri meitä varten hän syntyi ihmiseksi. Jumala lähetti poikansa ensimmäisenä jouluna tänne maailmaan. Jeesus tuli meidän veljeksemme ja Vapahtajaksemme, tuomaan ilon ja rauhan, anteeksiannon, sovinnon ja pelastuksen.

Seppo Häkkinen