Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: – Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. (1. Kor. 1:18-19).

Hiljaisen viikon tiistain kirjetekstin sanoma keskittyy ristiin. Koko tämä viikko hiljentää meitä ristin salaisuuden äärelle.

Risti on kristinuskon tunnus. Siksi se on esillä kaikkialla: kirkoissa, hautakivissä, kuolinilmoituksissa, riipuskoruissa. Jokaisen kastetun otsaan ja rintaan on piirretty ristinmerkki merkiksi siitä, että kuulumme Kristukselle.

Risti on mitä yksinkertaisin symboli. Samalla se on voimakas merkki. Se on niin vahva, että kristinuskon alkuaikoina se merkitsi juutalaisille herjausta ja muille hulluutta (1 Kor. 1:23). Ristiinnaulitsemistuomio oli Rooman valtakunnassa kaikkein julmin ja häpeällisin rangaistus. Jeesuksen ristiinnaulitsemisella haluttiin osoittaa, että Jeesuksen seuraaminen johtaa häpeään ja tuhoon.

Kaksi vuosituhatta myöhemmin risti jakaa ihmisiä yhä edelleen. Joidenkin mielestä ristit on saatava pois julkisten tilojen seiniltä ja ihmisten kaulasta. Italiassa käytiin joku vuosi sitten oikeutta siitä, saako koululuokan seinällä olla krusifiksi. Englannissa kiisteltiin siitä, voiko lentoemäntä pitää kaulassaan ristikorua. Risti herättää vahvoja tunteita ja saa aikaan oikeudenkäyntejä, 2000-luvun Euroopassa! Itse asiassa tässä ei ole mitään uutta.

Risti on erottanut kristinuskon alusta lähtien. Kun Jeesuksen risti pystytettiin kahden ryövärin keskelle, se erotti heidät toisistaan ja tuli jakajaksi heidän välilleen. Slaavilaisen ristin vino poikkipuu muistuttaa näistä kahdesta ryöväristä. Toinen pelastui kääntyessään Kristuksen puoleen viimeisellä hetkellään, toinen pilkkasi loppuun saakka.

Ryövärit ovat kuin kuva ihmiskunnasta. Risti erottaa ja jakaa. Se ei kuitenkaan ole ristin varsinainen tarkoitus.

Ristin perimmäinen tarkoitus on yhdistää. Jeesus tuli yhdistämään ihmisen Jumalaan, toisiin ihmisiin ja koko luomakuntaan. Risti on yhdistänyt näkyvän ja näkymättömän, ristin kautta yhdistyvät menneet ja tulevat. Maallinen ja taivaallinen kirkko yhdistyvät ristin kautta. Risti on yhdistänyt toisiinsa loputtomia ihmisjoukkoja kaikista kansoista ja kielistä, aikakausista ja maailman eri puolilta.

Kristuksen risti oli kuoleman merkki. Jeesus Nasaretilainen kuoli häpeällisesti ristillä, Jerusalemin laitamilla, Golgatan kummulla, ristiinnaulittuna kahden ryövärin keskellä. Erikoisella tavalla Kristuksen rististä on kuitenkin tullut myös toivon ja elämän vertauskuva. Järki näkee Jeesuksessa vain yhden teloitetun muiden joukossa. Mutta usko näkee hänessä maailman Vapahtajan ja Lunastajan. Ristin salaisuuden äärellä toteutuu apostolin sana: Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Nykyihmisen voi olla vaikeaa ymmärtää uhrin merkitystä. Veteraanit ja heidän lapsensa kyllä tietävät, mitä tarkoittaa sanonta: ”uhrin ansiosta lippu liehuu”. Jumalan oma Poika kärsi ristillä ja otti kantaakseen kaikki meidän syntimme. Kristus on uhri koko maailman puolesta.

Risti on kuoleman merkki, mutta se on samalla elämän puu. Se kertoo rakkaudesta, joka voittaa kärsimällä. Ei ole suurempaa voimaa kuin kärsivä rakkaus. Risti kertoo, millainen Jumala on. Samalla se paljastaa myös, millainen ihminen on. Jeesuksen risti viestii: ”Tämän minä olen tehnyt sinulle. Tämän sinä olet tehnyt minulle.”

Ristissä on koko ihmiskuntaa yhdistävä voima. Siihen kiteytyy pelastushistoria, meidän ihmisten ja koko luomakunnan vapahdus synnin, kuoleman ja pahan vallasta. ”Terve risti, ainoa toivo, Ave crux, spes unica”, sanoivat ensimmäiset kristityt.

Ylösnousemuksellaan Jeesus muutti ristin merkityksen kokonaan toiseksi. Ilman ylösnousemusta risti merkitsisi tappiota. Ilman pääsiäistä pitkäperjantai olisi vain synkkyyttä ja toivottomuutta. Pohjimmiltaan risti on ennen kaikkea voiton merkki. Jeesuksen risti on Jumalan vastaus kuoleman hirmuvallan edessä.

Kyrillos Jerusalemilainen rohkaisi kasteelle valmistautuvia oppilaita 300-luvulla: ”Älkäämme siis hävetkö Vapahtajamme Kristuksen ristiä, vaan olkoon se meidän ylpeytemme.” Tämä kehotus on yhä ajankohtainen. Mitä enemmän tahdotaan risti piilottaa, sitä rohkeammin meidän kristittyjen tulee pitää sitä esillä. Risti on ylpeytemme, sillä se on rakkauden tunnus. Apostolin sanoin: ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.” (Gal. 6:14). Risti on toivomme, sillä ”meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”