Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehdessä 18.8.2023

Kesän trendinä on Ruotsissa ja Tanskassa ollut Koraanien polttaminen. Uutisen mukaan ”Tanskassa tapahtuu nyt useita Koraanin polttamisia päivittäin, mikä on viemässä maan ennalta-arvaamattomiin ulkopoliittisiin vaikeuksiin” (Yle 31.7.).

Naapurimaamme Ruotsin turvallisuustilanne on heikentynyt viimeaikaisten Koraanin polttojen vuoksi, arvioi maan turvallisuuspoliisi Säpo (Iltalehti 25.7.). Vastalauseena Koraanin polttamiselle aikomus oli polttaa myös Toora ja Raamattu, mutta se ei toteutunut (Helsingin Sanomat 15.7.).

Julkisessa keskustelussa pyhien kirjojen polttamista on käsitelty lähinnä oikeudellisesta näkökulmasta. Myös sanan- ja ilmaisunvapaus ovat olleet esillä ja ne on asetettu vastakkain uskonnonvapauden kanssa.

Julkisuudessa on arvioitu maassamme voimassa olevaa uskonrauhan rikkomista koskevaa rikoslain pykälää. Osa on nähnyt sen vanhentuneeksi, osa puolestaan säilyttämisen arvoisena, koska sen vuoksi uskontojen pyhien kirjojen polttaminen ei ole mahdollista syyllistymättä rikokseen.

Muutama tärkeä näkökulma on jäänyt keskustelussa katveeseen.

Ensinnä pyhien kirjojen polttamisen motiivit näyttävät olevan hyvin moninaiset. Toisinaan ne kohdistuvat suoraan uskontoon, mutta useimmin taustalla on poliittisia tai muita ideologisia vaikuttimia. Uskontoa käytetään aseena.

Joidenkin syynä on pyrkimys provosoida. Yhteiskuntaa halutaan järkyttää ja saada aikaan sekasortoa ja epäluottamusta. Aina mukana on myös niitä, joiden vaikuttimena on pelkkä näyttämisen ja julkisuuden halu.

Uskontokritiikin välineenä pyhien kirjojen häpäiseminen on alkeellista. Uskontoja saa arvostella ja ne suorastaan tarvitsevat kriittistä arviointia. ”Hedelmistään puu tunnetaan.” Mutta polttamalla Koraanin tai heittämällä Raamatun olan yli lattialle – kuten kirjailija Jari Tervo teki taannoin televisiossa – ei rakenneta aitoa kriittistä keskustelua tai vuoropuhelua. Se on pilkkaa ja halveksuntaa.

Toiseksi olemme maallistuneissa länsimaissa unohtaneet pyhien kirjojen symboliarvon. Se kertoo laajemminkin ymmärryksen ohentuneen siitä, että elämässä on pyhiä asioita ja arvoja. Ne vaihtelevat eri uskonnoissa ja ihmisryhmissä, mutta kaikilla on jotain pyhää.

Pyhyyden tajun katoamisella on vakavammat seuraukset kuin ymmärrämmekään. Se johtaa lopulta ihmisarvon heikkenemiseen, väkivaltaan ja tuhoon. Väistämättä mieleen nousevat kirjailija Heinrich Heinen sanat näytelmästä Almansor: ”Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä.”

Kolmanneksi toisen uskonnon tai kansanryhmän pyhän häpäiseminen on sivistymätöntä ja vahingollista. Erilaisten vastakkainasettelujen aikana tarvitsemme kunnioittavaa keskustelua ja toisen pyhän arvostamista.

Kunnioittavassa keskustelussa erilaiset näkemykset, vakaumukset ja ajattelutavat kohtaavat. Siinä on kyse pohjimmiltaan ihmisten kohtaamisesta. Siksi kaikki kiteytyy kultaiseen sääntöön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”