Kotimaa -lehden kolumni 28.1.2016

”Tiedämme kyllä, miten olla paimenia, mutta emme osaa olla kalastajia.” Slovakian katolisen hiippakunnan edustaja isä Martin Kramara kuvasi näin kirkkonsa tilannetta.

Isä Martinin ajatus tuli mieleeni vuoden vaihteen väestötilastoja lukiessani. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä oli vuoden 2015 lopussa liki 4 miljoonaa henkilöä. Noin 73 prosenttia suomalaisista kuului kirkkoon. Tällaisesta ”markkinaosuudesta” voi olla iloinen.

Tilastoja voi lukea myös toisin. Yli neljännes suomalaisista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Se tarkoittaa noin 1,2 miljoonaa ihmistä. Tähän tosiasiaan emme ole kirkkona havahtuneet. Maassamme on näin suuri määrä potentiaalisia kirkon jäseniä!

Havainto johtaa kysymään, onko kirkkomme identiteetti ja tehtävänäky kunnossa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Mark. 1:17). Onko meillekin käynyt niin, että ”tiedämme kyllä, miten olla paimenia, mutta emme osaa olla kalastajia”? Pyörimme tutun lauman keskellä, mutta unohdamme muut ympärillämme.

Kirkkojen maailmanneuvoston tuore lähetysasiakirja Yhdessä kohti elämää muistuttaa, että lähetys on ”aidon kristillisen elämän koetinkivi ja mitta. Kristityn elämä on juurtunut Kristuksen rakkauden syvällekäyvään vaatimukseen kutsua muita siihen yltäkylläiseen elämään, jonka Jeesus toi. Jumalan lähetykseen osallistumisen tulisi näin ollen olla ominaista kaikille kristityille ja kaikille kirkoille, ei ainoastaan joidenkin yksilöiden tai erityisten ryhmien tehtävä.” (artikla 67).

Puuttuuko meiltä tietoa, taitoa ja rohkeutta olla ihmisten kalastajia? Olemmeko vaiti, kun olisi mahdollisuus kertoa Jeesuksesta tai kutsua ihmistä kirkon yhteyteen? Miten oppisimme luontevasti ja reilusti, tyrkyttämättä ja syyllistämättä pitämään esillä evankeliumin sanomaa? Miten tarjoaisimme kirkon jäsenyyttä myönteisellä tavalla?

Jäsenyyden säilymisen edestä kannattaa ponnistella, kuten monin paikoin on tehtykin. Siihen tarvitaan paimenia. Mutta aktiivisessa jäsenhankinnassa tarvitaan myös kalastajia ja heidät tulee varustaa tehtäviinsä kunnollisella koulutuksella. Koulutusta kaipaavat sekä seurakuntalaiset että työntekijät.

Kirkollisten järjestöjen lisäksi myös kirkon omat koulutusorganisaatiot saisivat tarttua tähän koulutushaasteeseen. Tässä on myös vinkki neuvottelupäivien ja työntekijätapaamisten ohjelmaan. Lähetystyöntekijöiden ja kasvavien kirkkojen kokemukset voisivat auttaa omaa kirkkoamme. Nyt niitä hyödynnetään liian vähän.

Kirkkomme lähetyksen uusi peruslinjaus Yhteinen todistus sanoo: ”Kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen.” Paimenten lisäksi tarvitaan kalastajia.