Luterilainen luotettavuus

Luterilainen luotettavuus

Tammikuussa julkistetun Transparency Internationalin mukaan Suomi on maailman vähiten korrup-toituneiden maiden listan kärkikastia. Maamme on ollut pitkään kolmen parhaan joukossa, usein yk-könen. Tosin kriitikot väittävät, ettei käytetty menetelmä tavoita suomalaiselle yhteiskunnalle tyypil-listä rakenteellista korruptiota. Tästä huolimatta Suomessa on hyvin vähän korruptiota muihin maihin verrattuna.

Muutama viikko sitten Helsingin Sanomat (24.2.) uutisoi testistä, jolla mitattiin helsinkiläisten aut-tamishalua. Kokeilussa pudotettiin osoitteella ja postimerkillä varustettuja kirjekuoria maahan ja seu-rattiin, kuinka moni vei maasta löytämänsä kirjeen postilaatikkoon.

Tutkimuksen tulos yllätti. ”Helsinkiläisten halu auttaa tuntematonta ihmistä on Helsingin yliopiston kaupunkitutkijoiden tuoreen tutkimuksen mukaan kansainvälisesti verrattuna ihailtava.” Auttaminen ja luottamus toisiin ihmisiin näyttävät olevan suomalaisessa elämäntavassa varsin pysyviä piirteitä.

Ei ole sattumaa, että Suomessa – kuten muissakin pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa – rehellisyys, auttamishalu ja luottamus ovat yhä arvossaan. Parhaiten sijoittuneille maille on yhteistä hallinnon avoimuus, sanan- ja lehdistönvapaus, kansalaisoikeudet ja riippumaton oikeusjärjestelmä.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion juuret ovat luterilaisuudessa. Ensinnä kirkon pitkäjänteinen, var-sinkin Lutherin Katekismuksiin pohjautuva opetus on muodostanut yhteisen arvopohjan. Yhä edel-leen reformaation käsitykset oikeudenmukaisuudesta, köyhyyden voittamisesta ja kohtuullisesta elämästä ovat tunnistettavissa pohjoismaisissa yhteiskunnissa.

Toiseksi reformaation seurauksena alettiin järjestää köyhäinhoitoa 1500-luvulla. Luterilaisiin kau-punkeihin perustettiin yhteinen kassa. Ihmisten toimeentulo pyrittiin järjestämään niin, ettei kenen-kään tarvinnut kerjätä. Esimerkiksi köyhille perheille jaettiin organisoidusti yhteisistä rahastoista varoja.

Tämä oli radikaali uudistus, sillä aiemmin oli ajateltu, että köyhyys ja almujen antaminen vievät sekä köyhän että almujen antajan lähemmäksi Jumalaa. Luterilaisen vanhurskauttamisopin kannalta taas köyhyys ja köyhäinhoito olivat puhtaasti tämänpuoleisia asioita. Siten ne tuli hoitaa järkeä käyttäen ja hurskastelematta. Köyhyyden poistaminen ei ole ansio vaan velvollisuus. Almukulttuuri ei sitä paitsi poista köyhyyttä vaan ruokkii sitä.

Saksan luterilaisten kaupunkien ideat levisivät Pohjoismaihin melko nopeasti. Tanskassa toteutettiin samantapainen kaupunkiuudistus ja Ruotsissa reformaation yhteiskunnallisia ajatuksia omaksuttiin koko valtakuntaa koskevaan lainsäädäntöön. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion malli liittyy 1500-luvun luterilaiseen yhteiskuntauudistukseen.

Reformaatiolla on syvät juuret, vahvat oksat ja kauniit hedelmät. Kirjekin löytää perille.

Seppo Häkkinen
Mikkelin hiippakunnan piispa