Kirjoitus Mikkelin hiippakunnan seurakuntien lehtiin

Pelko ja huoli ovat sanapari, jotka ovat ilmaantuneet viime aikoina kotien arkeen, työpaikkojen kahvipöytiin ja julkiseen keskusteluun. Ensin kaksi vuotta koronapandemian aikaa ja nyt Ukrainan sota ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet huolta ja pelkoa.

Pelkoja on monenlaisia. Sinänsä pelko on luonnollinen, selviytymistä tukeva tunne. Se saa varautumaan vaaratilanteisiin ja voi kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi sekä viisaudeksi, jota arjessa tarvitaan.

Parhaimmillaan pelko auttaa suojautumaan ja varautumaan epävarman tulevaisuuden edessä. Huoli ja pelko voivat kuitenkin myös lamauttaa, ahdistaa ja viedä rohkeuden, jopa elämänilon.

Suotta ei Raamatussa ole lukuisia kehotuksia siitä, ettei tarvitse pelätä. ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.” (Matt. 29:31).

Vanhan sanonnan mukaan huoli on pelon pikkuveli. Myös sen saa jättää Jumalan käsiin. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.” (Matt. 6:34). ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7).

Kaikki ihmiset tarvitsevat joskus lohtua ja rohkaisua, sanoin tai teoin, elämän epävarmuuden ja tuntemattoman tulevaisuuden edessä. Monet tarvitsevat tätä juuri nyt.

Lohduttaminen on alun perin tarkoittanut sulattamista, pehmentämistä ja irrottamista. Uudessa testamentissa lohduttamista ja lohdutusta tarkoittava sana merkitsee kirjaimellisesti käännettynä ”kutsua vierelle”.

Pelkojen ja huolien jäädyttämiä sulatetaan, paineessa ja ahdistuksessa kovettuneita pehmennetään, murheisiin ja toivottomuuteen kiinni jääneitä irrotetaan. Tämä on mahdollista toinen toisemme vierellä ja lähellä. Lohdutus on sitä, että pysyttelemme yhdessä ja lähellä lohdutuksen Jumalaa.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.” (2. Kor. 1:3–4).

Kun meitä lohdutetaan, voimme lohduttaa muita. Kun meitä rakastetaan, voimme rakastaa muita.