Kuulomatka on hyvä neuvo vastakkainasettelussa

Julkisen keskustelun perusteella voi näyttää siltä, että vastakkainasettelut ovat lisääntyneet maassamme. Monet poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat toistelevat yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyneen. Erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuu kärjistämistä. Mielipiteiden kirjossa ääripäät korostuvat.

Tosin aina vaalien alla puheenvuorot jyrkkenevät ja kovenevat, kun on erottauduttava muista ja nostettava omaa profiilia. Valtiotieteen tohtori Arttu Saarisen mukaan poliittinen polarisaatio voi olla myös positiivinen tai neutraali ilmiö.

”Erimielisyys ei ole yksinomaan kielteinen asia vaan olennainen osa demokratiaa. Ideologinen poliittinen polarisaatio voikin olla demokratian kannalta myönteistä, koska se tuo puolueiden väliset ideologiset erot esille selkeästi ja saattaa näin kannustaa ihmisiä osallistumaan poliittisesti.”

Näkemykset vastakkainasettelun lisääntymisestä vaihtelevat. Arttu Saarinen toteaa viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan Vastakkainasettelujen aika, että ”suomalainen poliittinen polarisaatio on maltillista eikä se ole radikaalisti syventynyt viime aikoina. Länsimaissa laajemminkaan ei eletä laajan vastakkainasettelujen kasvun aikaa.”

Vastakkainasettelut ovat vahingollisia, jos ne syövät ihmisten tai ihmisryhmien välistä luottamusta ja jakavat ihmiset meihin ja teihin. Pahimmillaan asiattomalla ja loukkaavalla kielenkäytöllä pyritään demonisoimaan vastapuoli. Omien rivien kokoaminen viholliskuvia rakentamalla on paitsi vastuutonta myös vaarallista.

Polarisaatio ei ole meidän aikamme ilmiö. Esimerkiksi 1960-luvulla oli hyvin voimakkaita ideologisia ja sukupolvien välisiä vastakkainasetteluja.

Arkkipiispa Martti Simojoki otti käyttöön termin ”kuulomatka”. Puhuessaan kirkossa ilmenevästä sukupolvien välisestä polarisaatiosta hän sanoi: ”Jos me kirkossa emme enää kuule, tai emme ymmärrä, mitä toiset puhuvat, silloin on luultavasti luisuttu pois yhteiseltä perustukselta.” Jotta näin ei kävisi, on eri ryhmät pidettävä aina kuulomatkan päässä toisistaan.

Kuulomatka on itse asiassa varsin osuva neuvo myös nykyajan vastakkainasetteluihin. Erimielisyys ei sinänsä ole uhka, vaan se, tulemmeko sen kanssa toimeen. Säilyykö kuuloetäisyys toisin ajattelevien kanssa?

Kriittisten arviointien esittäminen on vaativa taitolaji. Parannuksen tekeminen naapurin synneistä on paljon mukavampaa kuin omien virheiden korjaaminen tai toisen ymmärtäminen.

Kirkkovuodessa siirrytään paastonaikaan. Se tuo toisiin kohdistuvan suurennuslasin sijasta eteemme peilin, joka pakottaa itsekritiikkiin.

Efraim Syyrialaisen ikivanha paastorukous on yhä ajankohtainen:

Herra, elämäni valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.