Kohtuudesta

Viime viikkoina kohtuudesta on keskusteltu enemmän kuin aikoihin. Taustalla on pääministeri Sipilän hallitusneuvottelujen päätteeksi esittämä vetoomus yhteiskunnan hyväosaisille kohtuuden puolesta ja yhteisiin talkoisiin osallistumisesta.

Keskustelu kohtuudesta on tervetullut. Ylipäänsä yhteiskunnassamme saisi olla nykyistä enemmän keskustelua politiikan ja päätösten taustalla vaikuttavista arvoista. Kaikessa yhteiskunnallisesti vaikuttavassa toiminnassa on aina kyse myös arvostuksista ja arvovalinnoista. Tämä koskee myös talouspolitiikkaa.

Kohtuus on ihanteista vanhimpia. Kohtuuden ajatus kuuluu useimpiin maailman filosofioihin ja uskontoihin. Se ilmenee jonkinlaisena yleisinhimillisenä perusviisautena. Silti kohtuus on käsitteenä vaikea, sillä se on aina suhteessa johonkin. Se näyttää saavan sisältöä vasta konkreettisissa yhteyksissä.

* * *

Suomen kielen kohtuus-sanan taustalla on sana kohta, siis jokaisen oma osa. Sanat kohta ja kohtuus liittyvät saaliin jakamiseen. Jokainen sai oman kohtansa eli oman osansa metsästyksen tai kalastuksen annista. Kyse on jakamisesta. Kohtuuden perustavimpana ulottuvuutena on siten oikeudenmukaisuus. Se on ihmiselle tyypillinen kohtuuden mitta.

Yhteiskunnallisessa mielessä kohtuus on usein rinnastettu nimenomaan oikeudenmukaisuuteen tai oikeamielisyyteen, jonka antiikin filosofi Platon näki yhteiskunnan ja sen säilymisen välttämättömäksi perustaksi.

Kohtuuteen liittyy myös luottamus, joka sitoo eri ihmisiä ja ihmisryhmiä toisiinsa. Se on välttämätön yhteiskunnan vakaudelle ja turvallisuudelle. Kohtuus lisää luottamusta, kohtuuttomuus heikentää sitä. Usein jo pelkkä mielikuva kohtuudesta tai kohtuuttomuudesta riittää joko vahvistamaan tai näivettämään luottamusta.

Kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus ja luottamus johtavat ihmisten väliseen solidaarisuuteen, jossa ketään ei jätetä ja heikoimpia autetaan.

* * *

Kohtuus kytkeytyy vahvasti etiikkaan. Filosofi Eero Ojasen mukaan ”onkin erityisen hälyttävää, että uuden ajan länsimaisen ajattelun peruspiirteeksi mainitaan usein juuri kohtuuden idean hukkaaminen pelkän jatkuvan kasvun, edistyksen ja hallitsemisen tieltä”.

Taloudellinen kasvu ja kilpailukyky eivät ole itseisarvoja tai päämääriä. Koko nykyinen kulutustaso on velaksi elämistä, paitsi kansantaloudellisesti, myös ekologisesti. Emme voi jättää velkataakkaa tulevien sukupolvien ja luonnon maksettavaksi. Siksi kohtuus on asetettava talouden periaatteeksi itseisarvoisen kasvun tavoittelun sijaan.

Kohtuus, oikeudenmukaisuus ja heikoimmista huolta pitäminen ovat aina olleet suomalaisen hyvinvoinnin tukiranka. Näiden varassa meidän on yhdessä rakennettava tulevaisuuden yhteiskuntaa.