Kirjoitus Tiimalasi-lehden numerossa 1/2022

Kirkonkellojen soittaminen kuoleman ja hautauksen yhteydessä on vuosisatoja vanha traditio. Käytännöt ovat vaihdelleet eri aikoina ja yhä vaihtelevat eri seurakunnissa. Maassamme tunnetaan ainakin kuusi kuolemaan ja hautaukseen liittyvää soittoa.

Sanoma- eli sielunkellot on soitettu jonakin arkipäivänä kuoleman jälkeen. Tavallisimmin soitettiin kahdella kellolla siten, että miehelle soitto alkoi suurella ja naiselle pienellä kellolla. Soitosta saattoi laskea myös vainajan iän.

Haudanavauskellot on soitettu haudan kaivamisen alkaessa. Ne ovat kertoneet haudan pyhittämisestä vainajalle siunatuksi leposijaksi.

Tulo- eli vastakellot on soitettu vainajaa kotoa hautausmaalle saatettaessa. Arkkua tuovan hevosen tai veneen lähestyessä kirkkoa alettiin soittaa tulokelloja.

Hautauskellot tai siunauskellot on soitettu saatettaessa arkkua hautaan hautaussaaton lähtiessä hautausmaan portilta, kirkon ovelta tai kappelista haudalle. Vanha kansa kutsui hautauskelloja myös nimillä marssi- tai käyntikellot.

Lähtö-, multa tai peittokelloja on soitettu haudan umpeen luonnin jälkeen saattajien poistuessa kummun ääreltä. Lähtökellojen viestinä oli multien siunaaminen.

Kiitoskellot on soitettu jumalanpalveluksessa ”kuolleiden kiitoksen” tai ”kiitostamisen” yhteydessä, kun vainajan nimi ja ikä on luettu tiedoksi seurakunnalle.

Monet edellä mainituista kuolinsoitoista ovat nykyään jääneet pois käytöstä. Suomen ev.-lut. kirkon jumalanpalveluksen oppaan mukaan kirkonkellojen soittamisessa on hyvä seurata paikkakunnan vanhoja tapoja. Yleisimmin käytössä ovat edelleen sanomakellot, hautauskellot ja kiitoskellot. Traditioista kannattaa pitää kiinni.

Vuoden 1984 Kirkollisten toimitusten kirjaan sisältyy Rukous sanomakellojen soidessa. Tämä rukous sisältyi myös moniin virsikirjoihin. Nykyisessä vuoden 2004 Kirkollisten toimitusten kirjassa rukouksen ympärillä on sanajumalanpalveluksen rakenteeseen pohjautuva rikkaampi liturginen hetki. Sekin löytyy virsikirjan liiteosasta, ja nykyisin myös helposti vaikka älypuhelimella Internetistä.

Useimmiten sanomakellojen soittamisen ajankohdasta voidaan sopia seurakunnassa, jotta omaiset voivat olla paikalla niitä kuulemassa. Kellojen soiton kuulevat myös muut kuin vainajan omaiset. Se on vahvaa symboliviestintää. Kellot kertovat kuoleman todellisuudesta arjen keskellä.

Vuoden 1686 kirkkolaki opetti, että sanomakellojen tarkoitus oli ”ilmoittaa sen Cuollen ero eli tääldä poislähdöstä ja ylöskehoittaa Christillisiä Ajatuxia cuolewaisest menost nijden tykönä cuin elämään jääneet owat”.

Kirkonkelloihin on usein jo valuvaiheessa huolehdittu päällekirjoituksia, jotka kertovat niiden tehtävästä. Memento mori – muista kuolevaisuutesi – on ollut kellojen tärkeänä tehtävänä kautta aikojen.