Päivän vieras -kirjoitus Itä-Häme -lehteen

Internetin keskustelupalstalla epätietoinen kysyi, mitä tahdotaan sanoa joululaulun lyriikalla ”Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu”. Yksi vastaaja ehdotti, että jos lapsi muinoin tippui reestä, ei ollut mahdollista peruuttaa takaisin.

Jonnekin se joulun lapsi on nyt pudonnut eikä häntä enää mistään löydä. Tämän huomaa joulukorttien valikoimastakin. Helsingin Sanomat uutisoi marraskuun lopulla: ”Jeesus-lapsi katosi joulukorteista eikä pukkiakaan juuri näy” (HS 26.11.). Uutisen mukaan suomalaisten korttitarjonnasta pääosin vastaavat yritykset Putinki, Karto ja Paletti ovat painattaneet tälle joululle yhteensä noin 900 erilaista joulukorttia. Niistä Jeesus-lapsi on mukana enää yhdessä Kirkon Ulkomaanavun kortissa.

Postimuseon viestintäsuunnittelija Helena Pärssinen ihmetteli Ylen aamutelevisiossa 7.12., että perinteinen joulupukkikin on uhanalaisten lajien listalla. ”Joulupukki on ollut katoamassa, mitä ihmettelen suuresti. Hän on ollut tonttujen ohella yksi suosituimpia aiheita”, Pärssinen sanoo. Tilalle on tullut luontoaiheita, sarjakuvia ja muumeja. Voisiko joulupukin häipymisen syynä olla hänen kristillisen taustansa, joka juontaa juurensa pyhään Nikolaukseen?

”Vanhemmat ovat oppineet vaatimaan uskonnottomia jouluja – koulujen juhlissa nähdään Jeesus-lapsen sijaan metsän eläimiä ja tonttu-ukkoja”, uutisoi Yle 19.12. Radiouutisten jutussa opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta totesi, että vanhemmat haluavat olla joustavia ja haluavat lastensa oppivan monimuotoisuutta. Kristillinen perinne ei kaikkien mielestä tuohon monimuotoisuuteen kuitenkaan kuulu. Joka vuosi oikeusasiamiehelle kannellaan koulujen juhlien sopimattomasta sisällöstä.

Mutta mitä joulustamme jää jäljelle, jos sen kristillinen sanoma hävitetään? Kyselyissä joulun tärkeimmiksi asioiksi nimetään yhdessäoleminen ja hyvä ruoka. Hienoja asioita molemmat. Onneksi joulu tarjoaakin useimmille sekä aikaa olla yhdessä läheisten kanssa että mahdollisuuden nauttia hyvästä ruoasta. Ateriayhteys on yksi syvimpiä inhimillisen yhteyden muotoja.

Yhdessäolon ja ruoan lisäksi joululla on enemmän annettavaa. Se löytyy siitä sanomasta, jota joulukorttien kristilliset aiheet, seimiasetelmat, joulukuusi latvatähtineen ja joulupukkikin esikuvansa pyhän Nikolauksen tavoin julistavat.

Tietävätkö lapsemme ja lastenlapsemme, miksi joulua vietetään? Kyse on jo yksin kulttuuriperintömme siirtämisestä tulevalle sukupolvelle, hengellisestä sisällöstä puhumattakaan. Emmehän riistä heiltä oikeutta kuulla joulun kristillistä sanomaa maailman Vapahtajan syntymästä?

Joulun juhla-aika tarjoaa hienon mahdollisuuden elää joulun sanomaa todeksi. Samalla se mahdollistaa lastemme ja lastenlastemme opastamisen rikkaan tradition äärelle. Joulunäytelmän esittäminen tai seimiasetelman rakentaminen yhdessä lasten kanssa saattaa painua kokemuksena mieleen loppuiäksi. Myös monet vanhat joululaulut kertovat ensimmäisen joulun tapahtumista.

Internetin keskustelupalstalla kyselevä epätietoinen sai onneksi myös toisenlaisen vastauksen. Joku tiesi vielä laulun sanojen taustan: joulun kristillinen sanoma eli Jeesus-lapsen syntymä unohtuu kaiken muun touhun täyttäessä ajatukset.