Irma-tädin kolme kuvaa

Irma-tädin olohuoneen seinän parhaimmalla paikalla oli kolme taulua: valokuva Muolaan kirkosta, Muolaan pitäjän kehystetty kartta ja Muistojen Karjala -karttataulu.

Kylässä käydessäni katselin mielenkiinnolla tauluja. Ne kertoivat olennaisimman Irma-tädin identiteetistä. Siihen kuuluivat kotikirkko ja -seurakunta, kotipaikka ja -kunta sekä Karjala ja karjalaisuus.

Identiteetti on tuttu sana, mutta sen merkityksen määritteleminen on vaikeaa. Tämä johtuu osaltaan siitä, että identiteetti on moniulotteinen ja monitieteinen käsite. Irma-tädin taulut vastasivat identiteetin peruskysymyksiin: Kuka minä olen? Mistä olen tullut? Mihin minä kuulun?

Identiteetti-sanan juuret ovat latinan kielen sanassa identitas, ”samuus”. Se taas on peräisin vanhasta indoeurooppalaisesta sanasta id-em, jonka merkitys ”juuri se” avaa käsitteen merkitystä. Identiteetti on juuri sitä, mikä on meille ominaista, ominta itseämme. Näin identiteetti pitää sisällään käsityksiä, mielikuvia, asenteita ja tunteita, joita ihmisellä on itsestään.

Yhteisöllinen identiteetti on puolestaan käsite, jonka kohteena on jokin yhteisö. Sillä ilmaistaan, mitä jokin ryhmä tai yhteisö perimmältään on.

Identiteetti ei ole pysyvä tila, vaan muotoutuu jatkuvasti. Sen sisältönä on välienselvittely yhtäältä sen yhteiskunnallisen todellisuuden kanssa, jossa nyt elämme, toisaalta sen henkisen perinnön ja kulttuurin kanssa, jota kannamme mukanamme. Karjalaisten identiteetille kotiseudun menetys ja muuttaminen muualle on merkinnyt paljon. Se näkyi Irma-tädin olohuoneen seinällä jatkuvasti.

Identiteetin rakennuspalikoihin kuuluvat olennaisesti muistot, esineet ja paikat. Ihmisen käsitys itsestään, tunteet ja muistot, sekä kokemukset paikoista ovat merkittäviä tekijöitä identiteetin muotoutumisessa. Myös esineet ovat tärkeässä osassa sekä muistin ja identiteetin kannalta.

Kun muistot ovat hauraita, esine voi auttaa niitä säilymään, ja näin edistää niiden oloa osana identiteettiä. Esineet ovat itsessään merkittävä tekijä ihmisen identiteetissä. Kootessaan ja säilyttäessään tärkeitä tavaroitaan ihminen samalla rakentaa omaa identiteettiään.

”Karjalainen kulttuuri on nähtävä identiteettikysymyksenä, kykynä kokea yhteenkuuluvuutta saman tradition ja saman kulttuuriperimän äärellä. Meille karjalaisille on ollut aina tärkeää tiedostaa oma identiteetti ja olla siitä ylpeitä.”

Näin totesi presidentti Martti Ahtisaari puheessaan Karjalaisilla kesäjuhlilla vuonna 1999. Hän rohkaisi olemaan karjalaisia ja näyttämään se. ”Mitä vahvempi ja selkeämpi omakuva meillä on, sitä paremmin pystymme vastaamaan haasteisiimme. Oma vahva, perinteikäs identiteettimme on se kivijalka, jonka varaan voimme tulevaisuuttamme luottavaisin mielin rakentaa.”

Irma-tädin olohuoneen kolme taulua olivat enemmän kuin kuvia. Ne olivat merkki vahvasta karjalaisesta identiteetistä, joka kantoi läpi elämän.