Hylkysyrjät ja marginaalit

Hylkysyrjät ja marginaalit

”Kiitos, että ette ole unohtaneet meitä tänne hylkysyrjään. Ei täällä enää muut käy.” Tällaisen kiitoksen seurakunnan työntekijä sai käydessään vanhuksen luona syrjäisessä kylässä harvaanasutulla maaseudulla. Hylkysyrjä. Sana oli minulle uusi, en ollut aiemmin kuullut moista käsitettä. Mutta se on hyvin kuvaava.

Tutkimukset vahvistavat monen syrjäseudun ihmisen kokemuksen joutumisesta ”hylkysyrjään”. Muuttoliiketutkija Timo Aron mukaan (HS 7.4.2018) kuntien välisessä väestökehityksessä on eletty viime vuosina ennennäkemätöntä aikaa. Vastaavia eroja ei todennäköisesti ole ollut kuntien välillä koko 1900-luvulla.

Valtaosa kuntia tekee muuttotappiota ja valtaosassa kuntia kuolee ihmisiä enemmän kuin syntyy. Aron mukaan ”voi sanoa, että kaikki 2000-luvun hallitukset ovat kääntäneet selän ydinmaaseudulle ja harvaan asutulle maaseudulle”.

Tasa-arvo on ollut 2000-luvun muotitermi, jota on hoettu kyllästymiseen saakka. Yksi on kuitenkin julkisesta keskustelusta lähes tyystin puuttunut: alueellinen tasa-arvo. Hylkysyrjässäkin elävät ihmiset odottavat, että heitä kohdellaan tasa-arvoisesti muiden kanssa.

Koulussa opin, että marginaali merkitsee kirjoitussivun tyhjää reunaa. Myöhemmin asuntovelallisena käsite sai uuden sisällön. Pankit kilpailivat asiakkaista korkomarginaaleilla. Viime aikoina marginaali on yhä useammin liittynyt ihmisistä käytyyn keskusteluun. Sillä on tarkoitettu vähäpätöistä, epäolennaista, syrjään jätettyä, siis vanhuksen mainitsemaa hylkysyrjää.

Marginaaliryhmät ovat nousseet uudella tavalla kirkkojen kansainvälisen keskustelun ytimeen. Englanninkielinen iskulause ”Mission from the Margins” alleviivaa sitä, että Raamatussa Jumalan toiminta alkaa inhimillisesti arvioiden marginaaleista. Kyse on perinteisten valta-asetelmien kääntämisestä ylösalaisin.

Kirkon tehtävä, missio, tapahtuu marginaaleista käsin. Se ei suuntaudu valtakeskuksista syrjäisille alueille, vaan päinvastoin. Kristinuskon tulevaisuus näyttää samanlaiselta kuin sen alku – kristinuskohan syntyi Rooman imperiumin reuna-alueella, köyhien kalastajien ja työläisten parissa, siis hylkysyrjässä.

Yksi maailman tunnetuimpia raamatunkohtia on Marian ylistysvirsi. Siinä Maria kuvaa Jumalan tekoja, jotka kääntävät tämän maailman arvot ylösalaisin. ”Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” (Luuk. 1:51-53).

Raamatun logiikka ohjaa katsomaan sinne, missä ovat syrjäalueet ja marginaaliryhmät. Kansainvälisessä keskustelussa tähän on herätty yhä voimakkaammin. Nyt on aika nähdä myös oman yhteiskuntamme reuna-alueet. Hylkysyrjien tulee näkyä erityisesti kirkon työssä ja syrjässä elävien ääni on kuultava koko yhteiskunnassa.