Kirkon seudun kolumni  4.6.2024

Kolmivuotias lapsenlapseni kertoi surullisena päiväkotipäivästään. Oli tullut riitaa parhaan kaverin kanssa. Oli tönitty puolin ja toisin. Mieli oli selvästi murheellinen. Mummin sylissä asiaa käytiin vielä uudestaan läpi: Pyysittekö anteeksi toisiltanne? Halasitteko? Tuliko parempi mieli? Toinen tapa olisi voinut olla: Annoitko samalla mitalla takaisin? Mitäs rupesi tuuppimaan! Muista ensi kerralla iskeä ensin!  

Toiminta riitatilanteessa opitaan jo päiväkoti-iässä. Taitoa toimia rakentavasti riitatilanteissa tarvitaan elämän varrella. Joudumme ratkomaan ristiriitoja työelämässä, perhe-elämässä ja yleisemmin yhteiskunnassa. Eikä ole yhdentekevää, miten sen teemme.  Toimintaamme seuraavat monet pienet silmäparit. Sukupolvi kerrallaan opimme, miten paljon parempi on köyhä kompromissi kuin ainainen riita. 

Viime aikoina yhteiskunnassamme on herätty polarisaation aiheuttamaan huoleen. Omien mielipiteiden ja toimintatapojen taakse jämähdetään kuin asemasotaan. Sukupolvet, jotka joutuivat kokemaan sodan kauheudet, ymmärsivät rauhan saavuttua, miten tärkeää on siirtää vahvat erimielisyydet syrjään ja puhaltaa yhteiseen hiileen: rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on peruslähtökohtaisesti mahdollisuus hyvään elämään. Meille on annettu hieno perintö, jota toivottavasti osaamme siirtää myös tuleville sukupolville.  

Huomaan, että yhä useammin ajattelen toisen kunnioittamisen tärkeyttä. Raamattu kehottaa meitä kantamaan toistemme taakkoja, puolisoita kehotetaan kilpailemaan toistensa kunnioittamisessa, ja riidat olisi hyvä ratkaista jo ennen raastupaa. Toisen kunnioittamisesta rakentuu yhteys myös yhteiskunnassa. 

Aina emme voi olla samanmielisiä. Voimme olla erimielisiä, mutta meidän ei tarvitse olla eripuraisia. Toisen kunnioittamisen harjoittelu aloitetaan jo päiväkodin hiekkalaatikolla. Kun katselee lapsia, huomaa helposti, kuinka vaikeaa on välillä luopua omasta ämpäristä tai käydä halaamassa sovinnon merkiksi. 

Jeesuksen antama kultainen sääntö on toivottavasti edelleen monille suomalaisille tuttu. Se ilmaisee lähimmäisen rakkauden ja vastavuoroisuuden periaatteet. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.  (Matt. 7:12). Elämän koulu opettaa, että hiekkalapiota ja ämpäriä kannattaa lainata kaverillekin, vaikka hiekkakakusta tulisikin hiukan erilainen kuin itse toivoit.  

Ihmismieli tarvitsee harjoitusta toisten kanssa sovussa elämiseen. Sopu vaatii joskus useita neuvottelukierroksia, mutta se on sen arvoista. Onneksi elämä tarjoilee meille harjoitusta kerrakseen.  

Piispa Mari Parkkinen