Joulukolumni Kenttäpostia-lehdessä

Joulumme tulee olemaan erilainen tänä vuonna. Rakkaat appivanhempani ovat lyhyen ajan sisällä siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja vietämme ensimmäistä joulua ilman vanhinta sukupolveamme. Siivotessamme taloa löysimme anoppini isän rintamalla tekemän pienen lelulaatikon. Se on kaunista ja tarkkaan tehtyä käsityötä. Siinä lukee omistuskirjoitus tyttären syntymäpäiväksi, joka on aivan tammikuun alussa. Luulenpa, että isä on veistänyt tätä pientä lelulaatikkoa tyttärelleen rintamajoulun melskeessä.

Rintamalta kirjoitettiin joulukirjeitä kotiväelle. ”Jouluaattona 24.12.1939. Rakas kotiväki! Terveiset täältä kaukaa sinne kotia ja kiitokset kirjeestä ja paketista. Onhan tämä jouluaatto erilainen, kun entiset tai menneet jouluaatot. Mutta huolimatta tästä on meillä täällä järjestetty jouluakin. — Ei koskaan haihdu mielestäni joulunviettomme. ”Enkeli taivaan” veisattiin: En ikinä ennen ole veisannut sitä virttä niin sydämeni pohjasta. Mieleeni nousi kuva kotikirkosta, jossa kynttilät lepattavat alttarilla. Täällä kimmelsivät tähdet pakkastaivaalla”. Näin kertoivat kirjeet sotajouluista rintamalla kirjassa Tässä auttoi Herra. Sodan sukupolvi kertoo.

Kirjeistä huokuu ikävä yhteisen joulun viettoon, rakkaus läheisiä kohtaan ja turvautuminen Jumalaan. Tuttu virsi ja muistikuvat kotikirkosta tuovat sielun rauhaa sodan keskelle. Sodat ja konfliktit repivät maailmaa vielä tänäänkin. Epävakaina ja ahdistavina aikoina saamme aina kääntyä Jumalan puoleen tutun Enkeli taivaan -virren sanoin:

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.
(virsi 21:2)

Pienessä seimen lapsessa on meidän toivomme tänäänkin. Ehkä joulu on tänä vuonna erilainen, mutta siihen tuovat turvaa Jumalan sana ja läheisten läsnäolo. Saamme yhdessä sytyttää kynttilät myös edesmenneille rakkaillemme.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa teille kaikille!