Diakonia viettää juhlavuotta

”Näky Pietari-Paavalin kirkossa oli ilmeisesti vaikuttava – arvokkaassa diakonissanpuvussa alttarin edessä seisova ja polvistuva nuori viipurilaisnainen!” Näin kuvaa teologian tohtori Kari Vappula ensimmäisen suomalaisen diakonissan Mathilda Hoffmanin vihkimystä diakonian virkaan 1.9.1872 Viipurissa.

Mathilda Hoffman oli Viipurin Diakonissalaitoksen ensimmäinen oppilas. Hän teki 52-vuotisen uransa palvellen diakonissalaitosta ja antoi samalla sysäyksen naisten kouluttautumiseen ja suomalaisen sosiaalialan koulutuksen alkuun.

Vuosi 2022 on diakonian juhlavuosi. Ensimmäisestä diakoniavihkimyksestä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Ammatillista diakoniaa on syytä nostaa esille. Juhlavuosi näkyykin monin tavoin, Mikkelin hiippakunnassa muun muassa juhlavihkimyksenä 11.9. Lahdessa.

Usko ja rakkaus ovat kristinuskon luovuttamattomat, yhteenkuuluvat peruslähtökohdat. Diakoniassa on kyse avun tarpeessa ja hädässä olevien ihmisten puolelle ja rinnalle asettumisesta, toimimisesta yhdessä heidän kanssaan. Se merkitsee ihmisarvon esillä pitämistä ja puolustamista. Kirkko on uskon ja rakkauden yhteisö, jossa usko Jumalaan näkyy rakkautena lähimmäiseen.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyötä arvostetaan. Kirkon tutkimuskeskuksen teettämässä Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselyssä vastanneista puolet piti kirkon auttamistyötä syynä olla kirkon jäsen. Kirkon tekemää työtä heikompiosaisten auttamiseksi pidetään edelleen tärkeänä.

Kirkon diakoniatyön arvostuksen merkittävänä tekijänä on ammatillisuus. Diakonia on aikojen saatossa muuttunut. Suomessa erityisesti viimeiset 150 vuotta ovat olleet voimakasta kehitystä kohti entistä ammatillisempaa diakoniaa.

Ensimmäiset diakoniatyön ammattilaiset olivat diakonissoja. Heidän työhönsä kuului paljon sairaanhoitajan tehtäviä, olihan heillä siihen koulutus. Myöhemmin heidän rinnalleen tulivat diakonit, joilla oli sosiaalialan koulutus.

Nykyisin kirkon palveluksessa on noin 1300 diakoniatyöntekijää, jotka tarjoavat ohjausta ja apua erilaisissa sosiaalisissa, taloudellisissa, hengellisissä ja terveydellisissä kysymyksissä. Diakonian olemukseen kuuluu ihmisen kokonaisvaltainen auttaminen.

Terveydenhuollon ja yhteiskunnan kehittymisen myötä diakonian rooli on muuttunut, mutta tarve ei ole hävinnyt. Keskellämme elää hädässä olevia ja apua tarvitsevia, joiden parissa diakoniayöntekijät toimivat. Hyvä on muistaa myös diakoniaan kuuluva yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kansainvälinen diakonia.

Diakonia ei ole vain koulutettujen työntekijöiden vastuulla. Ammatillinen diakonia tarvitsee rinnalleen vapaaehtoisia vastuun kantajia. Heidän merkityksensä on korvaamaton.

”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.” Tämä kirkkojärjestyksen säännös muistuttaa, että diakonia kuuluu jokaiselle kirkon jäsenelle. Miten sinä voit auttaa lähimmäistäsi?

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut sitten Matilda Hoffmanin. Diakonian ydin on kuitenkin sama. Auttaa ihmistä ja olla läsnä. Tehdä toivosta totta ja uskosta näkyvää.