Kotimaa-lehden kolumni 26.1.2024

Tämä on ensimmäisen ristiretken (1096) taisteluhuuto: ”Jumala tahtoo!” Väkivaltainen valloitusretki oikeutettiin Jumalan tahtoon vedoten.

Pyhien kirjoitusten käyttäminen sodan oikeutuksena ei ole mitenkään uusi asia auringon alla. Pyhän sodan käsite löytyy esimerkiksi Vanhasta testamentista ja Koraanista. Myös suomalaiset ovat käyttäneet Raamatun sotaisaa puoltoretoriikka. Erityisen vahvasti Jumalan käsi nähtiin talvi- ja jatkosodissa Neuvostoliittoa vastaan.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan useimmat kristityt Suomessa tuomitsivat laajasti patriarkka Kirillin tuen Venäjän hyökkäyssodalle. Kun Hamas hyökkäsi Israeliin, ja Israel vastasi hyökkäämällä Gazaan, moni kristitty tulkitsi maailmanlopun profetioiden toteutuvan.

Sota on äärimmäisen raakaa. Raakuus alkaa siitä, että vastapuolen ihmisyys hävitetään. Toisesta ihmisestä tulee vihollinen. Ohjaimella lennätetty drone ja tietokoneen näytöllä näkyvä räjähdys loitontaa ihmisen kärsimyksen bittiavaruuteen. Nykypäivän sodankäynnissä on helppo keskittyä vain siihen, osuttiinko maaliin – ja samalla unohtaa, että ihmisiä haavoittuu ja kuolee.

Kirjassaan Ihmisyys – 1900 luvun moraalihistoria (1999) filosofi Jonathan Glover tarkastelee ihmisen moraaliresursseja 1900-luvun sotien valossa. Klassikkokirja on karua luettavaa, mutta ei toivoton. Toivo nousee inhimillisistä reaktioista, arjen pienistä hetkistä ja toimista, joissa vihollinen nähdäänkin samanlaisena haavoittuvana, tuntevana ja kärsivänä olentona kuin itse on.

Sodissa tätä inhimillistä reaktiota pyritään kaikin keinon vaimentamaan ja yksi tapa on pelon lietsominen. Pelko omasta ja lähimmäisten puolesta heikentää inhimillisiä reaktioita. Rauhanomaisia ratkaisuja voidaan kuitenkin löytää myös silloin, kun sota ja väkivalta vaikuttavat väistämättömiltä. Motivaatio etsiä ja valita keinot rauhaan nousee sodan karmeuksien rehellisestä muistamisesta.

Maailman eskaloituvassa tilanteessa on äärimmäisen tärkeää toimia rauhan rakentamisen puolesta. Meidän täytyy havahtua siihen, ettemme lietso enää väkivallan hyväksyvää ilmapiiriä tai vahvista polarisaatiota. Kristityn tehtävä on kuulla Jeesuksen ääni ja hänen kutsunsa rauhaan: ”Autuaita ovat rauhantekijät” (Matt. 5:9). Deus vult!

 

Mari Parkkinen

Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa