Punkaharjulainen Mimmi Siikavirta on toiminut 40 vuotta pyhäkoulunopettajana SOS-lapsikylässä, jossa hän toimi vanhempana 38 vuotta. Pyhäkoulunpitoa ei keskeyttänyt edes eläkkeelle jääminen kaksi vuotta sitten. Kouvolan Kirkkopäivillä minulla oli ilo olla luovuttamassa hänelle Suomen Pyhäkoulun Ystävät ry:n jakaman Vuoden pyhäkoulunohjaaja – tunnustuksen.

Tunnustuksen myöntämisen perusteluissa todettiin Mimmi Siikavirran pitkän pyhäkoulunohjaajana toimimisen lisäksi, että hän on uudistanut toimintaa aina aikaan sopivaksi ja innostanut myös muita pyhäkoulun pitoon.

Perusteluissa korostuu kolme kristillisen kasvatuksen keskeistä tekijää.

Ensinnä sitoutuminen tehtävään. Kristillisen kasvatuksen avainkysymyksiä on sitoutuminen, niin lapseen kuin kasvatustehtävään. Tämä on toki kaiken kasvatuksen peruslähtökohta. Kasvatuksessa ei saavuteta pikavoittoja, vaan se on pitkäjänteistä työtä. Tätä on syytä korostaa erityisesti tänä itsekeskeisenä ja lyhytjänteisyyden ja levottomuuden leimaamana aikana. Lapset aistivat herkästi sen, onko aikuinen aidosti kiinnostunut heistä ja onko hän heitä varten.

Toiseksi jatkuva uudistuminen. Ihminen ei muutu, lapsen tarpeet eivät muutu, kristillisen uskon sanoma ei muutu. Mutta lapsi- ja nuorisotyössä tarvitaan jatkuvasti uudistumista, uusia tapoja tuoda evankeliumi lapselle ja nuorelle. Kirkon tulevaisuutta ei ratkaista kirkolliskokouksessa, kirkkohallituksessa tai tuomiokapituleissa, komiteoissa tai kokouksissa, vaan siellä, missä lapselle opetetaan Jeesuksesta, missä häntä ohjataan turvautumaan hyvään Jumalaan, missä häntä opetetaan rukoilemaan.

Kolmanneksi rohkaisu ja innostaminen, jotta mukaan saadaan uusia vastuunkantajia. Kannustamista tarvitaan myös siksi, että vanhemmat ja isovanhemmat rohkaistuisivat antamaan lapsilleen ja lapsenlapsilleen kristillistä kasvatusta. Mimmi Siikavirta sanoitti tämän viisaasti: ”Pyhäkoulu tuo arvopohjaa, pysyvyyttä ja elämisen varmuutta, jotain mikä säilyy.” Tästä syystä pyhäkoulutyöllä on kirkossamme tulevaisuus. Olen kiitollinen kirkkomme pyhäkoulunopettajille, jotka jaksavat uskollisesti hoitaa tärkeää tehtävää.

Helluntaista alkanut viikko puhuu Hengen synnyttämästä elämästä. Kirkon työ on pohjimmiltaan riippuvainen Jumalasta ja hänen siunauksestaan. Ainoastaan Pyhän Hengen avulla voimme kirkkona ja yksittäisinä kristittyinä toteuttaa meille annetun tehtävän. Pyhän Hengen avuksi huutaminen (epikleesi) on kirkon perusrukous. Sitä meidän tulee aina rukoilla.

Tule, Pyhä Henki, tänne,laskeudu taivaasta alasmeidän sydämissämmeKristusta kirkastamaan.Tule, köyhäin apu,tule, lahjain antaja,tule, sielun kirkkaus,sinä paras lohduttaja,sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.Töissä sinä olet lepo,helteessä virvoitus,murheessa lohdutus.Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo,täytä uskollistesi sydämet.Ilman sinun voimaasiei ole mitään viatonta.Pese se, mikä saastainen on,kastele se, mikä kuiva on,paranna, mikä haavoitettu on,pehmitä, mikä kova on,lämmitä, mikä kylmä on,etsi kaikkia eksyneitä.Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat,pyhät lahjasi.Anna uskon vahvistusta,anna autuas loppu,anna iäinen ilo.