Arvokas elämä – arvokas kuolema

Elämä on arvokkainta, mitä meillä on. Elämän lähestyessä loppua sen arvo nähdään usein selkeimmin.

Ajan käydessä vähiin on hetki arvioida kulunutta elämää, tehtyjä asioita ja tekemättä jääneitä. Ehkä silloin katsotaan, mitä on vielä edessä ja mitä olisi mahdollista tehdä. Kuoleman edessä olemme rajalla. Se on ainutlaatuinen koko olemassaolon arvion hetki. Arvokas hetki.

Hyvän saattohoidon tarkoitus on tehdä elämän lopusta mahdollisimman elettävä niin, että sairauden vaivat mahdollisimman vähän rajoittaisivat tekemästä ja kokemasta sitä, mitä vielä on elettävänä.

Elämän loppua myös pelätään. Pelko voi olla niin suurta, että elämä halutaan tarkoituksellisesti lopettaa ennen aikojaan. Tutkimusten mukaan suurimmat syyt eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan toivomiselle ovat pelot. Pelko siitä, että ei enää pysty nauttimaan asioista entiseen tapaan, pelko itsemääräämisen ja arvokkuuden menettämisestä, pelko kehonsa hallinnan menettämisestä, pelko olla taakkana läheisilleen. Vasta näiden jälkeen tulee pelko kivusta.

Näihin pelkojen aiheisiin on vastaus hyvässä saattohoidossa, jossa vaivoja hoidetaan, ihmistä kuunnellaan, hänen toiveensa otetaan huomioon ja hänestä välitetään.

Saattohoitolääkäreiden mukaan kipu ei ole ongelma saattohoidossa. Siihen on olemassa hyviä lääkkeitä. Vaikeimpiin oireisiin on käytettävissä mm. palliatiivinen sedaatio eli tajunnan tason laskeminen tilapäisesti tai yhtäjaksoisesti aivan elämän lopussa.

On myytti, ettei vaikeitakin oireita voitaisi lievittää. Lääketiede on kehittyvää. Jos katsotaan vain tämän päivän mahdollisuuksia, näkökulma on jo huomenna vanhentunut hoitomuotojen kehittyessä jatkuvasti.

Olisi ihmisarvon vastaista, jos hyvän hoidon antaman avun sijaan ratkaisuksi tarjottaisiin eutanasiaa. Se ei arvostaisi elämää. Se olisi vallan antamista kuolemalle. Se veisi elämästä hetken, joka voi olla hyvin merkityksellinen.

Eutanasia avaisi Pandoran lippaan kaltevan pinnan ilmiölle, jossa kansainvälistä kehitystä seuraten eutanasian toteuttamisen perusteet laajenisivat jatkuvasti yhä haavoittuvimpiin ihmisryhmiin. Se loisi ”kuoleman kulttuurin”, jossa kynnys muihinkin elämää tarkoituksellisesti lyhentäviin toimiin laskisi.

Eutanasian laillistamisen sijaan tulee kehittää saattohoitoa niiden hyvien suositusten mukaisesti, jotka sosiaali- ja terveysministeriön tätä tarkoitusta varten asettama työryhmä on esittänyt. Silloin on edellytykset kuolla arvokkaasti.