Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:    »Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.    Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.    Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.» (Matt. 11:25-30)

Tämän pyhäpäivän aiheena on kiitollisuus. Erityisesti tänään olemme kiitollisia siitä työstä, jota Suomen Lähetysseura on tehnyt 150 vuoden ajan. Samalla se muistuttaa lähetyksen kuuluvan kirkon olemukseen. Kristillisen kirkon elämä on lähetettynä olemista. Lähetys on seurakunnan perustehtävä. Kristuksen kutsumina ja valtuuttamina hänen seuraajansa vievät todistusta Herrastaan kaikkeen maailmaan. Ilman lähetystä emme me nyt tänään osallistuisi tähän jumalanpalvelukseen Mikkelin maaseurakunnan kirkossa. Itse asiassa ilman lähetystä ei olisi koko kirkkoa eikä myöskään tätä kirkkorakennusta. Me suomalaiset kristityt ja meidän kirkkomme on kristillisen lähetystyön hedelmää.

Samalla kirkkomme on myös lähetystyön tekijä. Sadan viidenkymmenen vuoden ajan Suomen Lähetysseura ja myöhemmin sen rinnalle tulleet muut lähetysjärjestöt ovat toimineet kirkkomme lähetystyön kanavina. Monet ovat kuulleet Jumalan kutsun ja lähteneet lähetystyöhön. Lukemattomat uskolliset seurakuntalaiset ovat puurtaneet lähetyksen asialla. Siitä tahdon teitä kirkkoon kokoontuneita kiittää. Ja työ yhä jatkuu. Parhaillaan lausuntokierroksella olevassa lähetysstrategiassa todetaan: ”Kirkon on oltava jatkuvasti liikkeellä: sen on ylitettävä ja murrettava raja-aitoja, jotka erottavat ihmisiä Jumalasta ja toisistaan. Sen on kutsuttava ihmisiä Kristuksen yhteyteen.” Tämä on tehtävämme. Kristusta on julistettava siellä, missä häntä ei vielä tunneta tai enää tunneta. Kirkon lähetystehtävään kuuluvat sekä tien avaaminen iankaikkiseen elämään, pelastukseen, (Matt. 24:14) että lähimmäisten palveleminen kaikkialla Jumalan maailmassa (Matt. 25:35–40). Lähetys on kokonaisvaltaista: Kolmiyhteinen Jumala kutsuu kirkkonsa jäsenet palvelemaan sanoin ja teoin. Tämä todistajan tehtävä alkaa kotiovelta ja ulottuu maan ääriin saakka.

Tämän juhlapäivän evankeliumiteksti avaa kolme tärkeää näkökulmaa lähetystehtävän toteuttamiseen.

Ensinnä Jeesus sanoo: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.” Viisaitten ja lapsenmielisten ero ei tässä ole sama kuin oppineen ja oppimattoman välinen ero. Heidän välinen eronsa on tämä: toiset kuvittelevat fariseusten ja kirjanoppineitten tavoin, että he voivat älyynsä ja tietoihinsa perustuen itse pelastaa itsensä. Toiset sen sijaan myöntävät, että he ovat pelastuksen asiassa täysin riippuvaisia Jumalasta.

Lapsenmielinen tarkoittaa siis sellaista, joka nöyrtyy ottamaan Jumalan sanan, Raamatun, vastaan asettamatta viisaudessaan sitä kyseenalaiseksi. Lapsenmielisiä ovat ne, jotka tarttuvat yksinkertaiseen Kristuksen evankeliumiin. Lapsenmielinen on sama kuin vuorisaarnan ”hengessä köyhä” (Matt 5:3). Hän tunnustaa, ettei hänellä itsellään ole mitään edellytyksiä Jumalan salaisuuksien tuntemiseen ja omistamiseen. Hän ei pyri olemaan Jumalaa viisaampi eikä asettumaan Jumalan yläpuolelle. Lapsenmielinen myöntää nöyrästi tarvitsevansa Jumalaa ja turvautuu häneen.

Jeesus asetti lapset ja lapsenmieliset oikean uskomisen esikuvaksi. Evankeliumi on niin selkeä ja yksinkertainen, että kuka tahansa voi sen ymmärtää. Jumalan armo tulee sen kautta niin alas, ettei keneltäkään vaadita liikaa. Lähetystehtävän ydin onkin todistaa yksinkertaisesti Kristuksesta, sanoin ja teoin. Juuri tällaista Kristus-todistusta meidän aikamme tarvitsee.

Toiseksi Jeesus sanoo: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Jeesuksella on siis kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kuten lähetyskäskyssäkin (Matt. 28:18-20) sanotaan. Tämä Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Hän voi meitä auttaa. Kukaan ei tule Isän luo muutoin kuin hänen kauttansa. Siksi Raamatussa sanotaan, että jolla ei ole Poikaa, sillä ei ole Isääkään. Jeesus on tie Isän luo taivaaseen. Sen tähden tehdään lähetystyötä ja evankelioimistyötä.

Lähetyksen – kuten koko kirkkomme – ydinkysymyksiä on, pitääkö se kiinni Kristuksen ainutlaatuisuudesta. Jeesus Jumalan lähettämänä pelastajana ei ainoastaan kertonut oikeasta tiestä Jumalan yhteyteen, hän on itse tie. Hän ei vain puhunut oikeista ja tosista asioista, hän on itse totuus. Hän ei pelkästään opettanut hyvän elämän perusteita, hän on itse elämä. Kristittyinä pidämme kiinni Kristuksen ainutlaatuisuudesta Vapahtajana. Emme häpeä kertoa, että Jeesuksen risti on ainoa tie Jumalan yhteyteen ja pelastukseen.

Kolmanneksi Jeesus sanoo: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.»

Ies on kantamisen ja työn tekemisen apuväline. Ihmisellä olkapäiden yli sälytettävä kantoies auttoi kantamaan vaikkapa kahta vesiastiaa. Vetoikeellä puolestaan sidottiin kaksi härkää työtehtävään. Ies piti vetoparin yhdessä ja auttoi käyttämään juhtien työvoimaa mahdollisimman paljon hyödyksi. Jeesukseen antamaan ikeeseen kytketty kuorma on Jeesuksen mukaan kevyt. Se on kevyt siksi, että Jeesus itse kantaa taakkaa yhdessä meidän kanssamme.

”Ottakaa minun ikeeni”, Jeesus sanoo. Ottakaa se tehtävä, johon Jeesus teitä kutsuu. Ottakaa vastuullenne se lähetystehtävä, jonka Jumala on antanut. Mutta älkää kantako sitä yksin. Älkää toimiko siinä omassa varassanne. Kantakaa sitä Jeesuksen kanssa. Toimikaa Jumalan antaman viisauden ja voiman varassa. Lähetystehtävä ei ole pohjimmiltaan teidän varassanne. Siksi muistakaa, että Jeesus kantaa iestä yhdessä seuraajiensa kanssa. Ja kun omat voimat uupuvat ja tehtävä tuntuu ylivoimaiselta, kuulkaa Jeesuksen kutsu: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Hyvä kirkkoväki. Tänään juhlapäivänä kiitämme lähetystyöstä. Sen myötä meidänkin kansamme ja maamme on kuullut evankeliumin kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen pelastusteostaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kiitämme siitä lähetystyöstä, jossa kirkkomme on toteuttanut Kristuksen antamaa tehtävää Suomen Lähetysseuran ja muiden lähetysjärjestöjen sekä uskollisten lähettien ja lähettäjien kautta. Tänään samalla muistutetaan, että lähetystehtävä jatkuu. Nyt on aika yksinkertaiselle sanoin ja teoin tapahtuvalle Kristus-todistukselle. Nyt on tarpeen rohkeasti pitää kiinni Kristuksen ainutlaatuisuudesta. Nyt on lupa luottaa Jeesuksen vakuutukseen, että hän kulkee tehtävässä rinnallamme. Hän antaa levon, jota työn ja kuormien uuvuttamat tarvitsevat. 

Seppo Häkkinen