Jeesus sanoi:

Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille. Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää. Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi. Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.

Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa. Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'

Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.' Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.

Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.' (Matt. 25:14-30, vuoden 1938 käännös)

Armo teille ja rauha, Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Saarnan alkutervehdys tuntuu olevan kaukana äsken kuulemamme evankeliumitekstin sisällöstä. Jeesuksen vertaus kolmesta palvelijasta on erikoinen. Äkkiseltään kuultuna se tuntuu suorastaan oudolta. Missä on armon sanoma? Eikö Jumala rakastakaan huonoja ja osaamattomia? Onko hän sittenkin vain hyvin ja taitavien Jumala? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta tässä yhteydessä ne vievät harhaan.

Jeesuksen vertauksissa on yleensä yksi ainoa tärkeä pääsanoma. Kaikki muut kertomuksen yksityiskohdat vain luovat taustaa pääsanomalle. Jeesuksen vertauksia ei siis pidä käsittää kertomuksina, joiden jokainen kohta kuvaa jotakin elävän elämän yksityiskohtaa. Vertaus kolmesta palvelijasta puhuu siitä, miten meidän on kristittyinä elettävä uskoamme todeksi tässä maailmassa. Vertauksen sanoma on suunnattu siihen, että käyttäisimme meille annettuja voimavaroja vastuullisesti ja aktiivisesti toinen toistemme parhaaksi ja yhteiseksi hyväksi. Tämän vuoksi se sopii hyvin saarnatekstiksi Joutsenon seurakunnan 375-vuotisjuhlaan. Se asettaa meidät pohtimaan, miten seurakunnan ja sen jäsenten on kannettava vastuunsa.

Vertauksessa isäntä oli lähdössä todennäköisesti liikematkalle vieraaseen maahan. Hän antoi omaisuutensa palvelijoidensa hoidettavaksi. Nämä tekivät kukin sen, minkä katsoivat kykenevänsä tekemään. Kaksi ensimmäistä kaksinkertaistivat saamansa pääoman. Kolmas ei tehnyt sillä mitään. Tilipäivänä seuraukset olivat sen mukaiset. Kaksi uskollista palkittiin ja laiskaa rangaistiin.

Evankeliumissa mainitulla leiviskällä mitataan Uudessa testamentissa sekä painoa että rahan arvoa. Uudessa, nykyisessä raamatunkäännöksessä puhutaan talentista. Sitä käytettiin tavallisimmin mitattaessa kultaa ja hopeaa. Jeesuksen ajan Palestiinassa käytetty leiviskä tai talentti painoi noin 30 kiloa.

Hopeaa leiviskään mahtui 6000 denaarin verran. Denaari määriteltiin tavallisesti työmiehen yhden päivän palkaksi. Leiviskän verran hopeaa saanut sai sitä 6000 päiväpalkan verran. Leiviskä olisi tullut tienatuksi noin 16 vuodessa. Kaksi leiviskää vastasi noin 33 vuoden palkkaa. Viisi leiviskää oli käytännössä työmiehen 82 vuoden palkka. Kaikkien kohdalla kysymys oli siis suuresta summasta rahaa.

Vertauksen sanoma kiteytyy kahteen sanaan: luottamus ja uskollisuus.

Ensinnä vertauksen isäntä luotti palvelijoihinsa, kun hän antoi heille suuren summan hopeaa sijoitettavaksi. Myös kolmannen palvelijan saama summa oli niin iso, ettei sellaisen uskominen viestitä isännän luottamuspulasta palvelijaa kohtaan. Samalla tavalla Jumala luottaa meihin. Me olemme hänen käsiään ja jalkojaan tässä maailmassa. Jumalalla ei ole muita käsiä kuin meidän kätemme. Jumalalla ei ole muita jalkoja kuin meidän jalkamme.

Jumala on uskonut meille vastuun kaikesta luomastaan. Hänen luottamuksensa meihin on suuri. Meidän tehtävämme on julistaa evankeliumia sanoin ja teoin, tuoda armoa ja oikeudenmukaisuutta tähän maailmaan. Tehtävämme on kantaa vastuuta toinen toisistamme, kulttuurista, talouselämästä, yhteiskunnan ja kirkon asioista sekä koko luomakunnasta.

Toiseksi vertauksen sanomana on uskollisuus. Leiviskät annettiin käytettäväksi. Evankeliumiteksti arvostaa vastuullisuutta, aloitekykyä ja rohkeutta. Vertauksen isännän käyttäytyminen kuvastaa sitä, kuinka leiviskät on tarkoitettu käyttöön. Niitä on hoidettava huolella ja uskollisesti.

Tehtävämme ja lahjamme ovat erilaisia ja erikokoisia. Vertauksen palvelijoiden tavoin meillä itse kullakin on omat lahjamme ja tehtävämme. Se on Jumalan viisautta, sillä myös me ihmiset olemme erilaisia sekä fyysisesti että henkisesti. Kukin omilla lahjoillaan, omien voimiensa mukaan on kutsuttu hoitamaan uskollisesti Jumalan antamaa tehtävää tässä maailmassa. Jokaista tarvitaan ja kukin on tarpeellinen. Tehtäviä ja lahjoja ei tarvitse vertailla toisten kanssa. Tärkeintä on olla uskollinen omien leivisköjensä hoitamisessa.

Joutsenon seurakunta perustettiin vuonna 1639 Taipalsaaresta erottamalla. Myöhemmin siihen liitettiin vielä alueita Lappeen, Jääsken ja Ruokolahden pitäjistä. Kuluneiden 375 vuoden ajan tässä seurakunnassa on julistettu Jumalan sanaa ja hoidettu pyhiä sakramentteja. Ensimmäisestä kirkkoherra Johannes Laurentii Taipalensista sekä lauta- ja valtiopäivämies Risto Martinpoika Tujulaisesta 1600-luvulta lähtien täällä on ollut uskollisia seurakuntalaisia, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä. Ilman heidän työtään ja vaivannäköään ei seurakunta olisi kyennyt toimimaan. Tänään saamme kiitollisina muistaa heitä.

Joutsenon historia kertoo myös toisenlaisista leiviskänhoitajista. Seurakunta oli tyytymätön 1700-luvulla juoppoon kirkkoherraan, joka erotettiin tehtäväänsä kelvottomana. Myöskään 1800-luvun alun laulu- ja kirjoitustaidottoman kanttorin viranhoidosta ei tullut mitään. Omalla tavallaan hekin ovat muistuttamassa Jeesuksen vertauksen tärkeästä sanomasta. Seurakunnan työssä tarvitaan luottamusta ja uskollisuutta. Ilman niitä ei työllä ole menestystä.

Hyvät seurakuntalaiset. Jumala on antanut meille itse kullekin omat lahjansa. Meille annettuja leivisköjä ei ole tarkoitettu piilotettavaksi. Ne ovat käyttöä varten. Niiden tarkoitus on tuottaa hyvää toisille ja rakentaa yhteistä elämää. Meidät on luotu elämään rohkeasti, luottamaan lahjoihimme ja käyttämään niitä toisten hyväksi. Näin käytettyinä leiviskämme moninkertaistuvat. Näin meidät kutsutaan rakentamaan myös seurakuntaa täällä Joutsenossa.

Kristuksen kirkko ei ole kitsastelijoiden yhteisö. Se on Jumalaan uskovien joukko, jonka jäsenet jakavat omastaan ja laittavat itsensä likoon lähimmäistensä ja yhteisönsä hyväksi. Jumala on luottanut meihin niin paljon, että antoi jokaiselle lahjoja ja tehtäviä. Meidän vastuullamme on käyttää lahjojamme ja hoitaa meille annettua tehtävää uskollisesti. Tällaisia vastuunkantajia Joutsenon seurakunta nyt ja tulevaisuudessa tarvitsee.

Rukoilemme: Hyvä Jumala. Me kiitämme sinua lahjoistasi, joita meille annat. Opeta meitä käyttämään lahjojamme uskollisesti tahtosi mukaan, lähimmäistemme parhaaksi ja kirkkosi kunniaksi. Aamen.