Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:

– Kuolema on nielty ja voitto saatu.Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?

Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.(1 Kor. 15:51-58)

Armo teille ja rauha, Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Paavalin ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 15. luvun loppu on tämänvuotisen kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon raamatuntekstinä. Apostoli puhuu siinä Kristuksen ylösnousemuksesta. Luvun alussa Paavali todistaa ylösnousemuksen todellisuudesta ja merkityksestä. Sitten hän tuo esille, kuinka kristillinen elämämme todistaa uskosta ylösnousemukseen. Lopuksi hän puhuu siitä, miten kuolleet nousevat ylös. Rukousviikon raamatunkohta liittyy tähän viimeisimpään teemaan. Siitä avautuu kaksi tärkeää näkökohtaa kristittyjen ykseyteen.

Ensinnä Kristuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat kirkkojen yhteisen uskon perusta. Ne yhdistävät meitä kristittyjä toisiimme. Kristus on ylösnousemuksellaan voittanut synnin ja kuoleman. Apostoli Paavali on tästä niin varma, että hän suorastaan pilkkaa kuolemaa: "Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?"Voitosta on syytä olla kiitollinen Jumalalle. "Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!"Kristittyinä pääsemme tästä voitosta uskossa osallisiksi jo nyt. Ja kerran"viimeisen pasuunan soidessa"usko muuttuu näkemiseksi. Kristuksen ylösnousemuksessa on maailmaan murtautunut uusi todellisuus. Kerran aikojen lopussa Kristuksen paluussa se tulee lopullisesti esiin.

Ylösnousemususko yhdistää kristityt ja kirkot toisiinsa. Tämä tulee esille esimerkiksi kolmessa merkittävässä ekumeenisessa asiakirjassa.

Luterilaisen maailmanliiton ja roomalaiskatolisen kirkon Kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston yhteisessä asiakirjassa "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista" löydettiin yhteinen ymmärrys siitä, miten ihminen pelastuu. Kysymys vanhurskauttamisesta on ydinasia uskossamme. Asiakirjassa todetaan kirkkojen yhteiseksi uskoksi, että vanhurskauttaminen on kolmiyhteisen Jumalan työ. Kristuksen ihmiseksi tulo, kuolema ja ylösnousemus ovat vanhurskauttamisen perusta ja edellytys. Tähän samaan asiaan viitataan tuoreessa suomalais-ruotsalaisen luterilais-katolisen oppikeskustelun loppuraportissa "Vanhurskauttaminen kirkon elämässä".

Porvoon julkilausuma on Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten kirkkojen sekä Britannian ja Irlannin anglikaanisten kirkkojen yhteinen teologinen asiakirja. Siinä todetaan, että "yhdistääkseen meidät itsensä kanssa Isä lähetti Poikansa maailmaan. Kristuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jumalan rakkaus ilmestyi ja meidät pelastettiin synnin ja kuoleman voimista (Joh. 3:16-18)." Asiakirjan kyseinen kohta päättyy raamatunjakeeseen 1. Johanneksen kirjeestä: "Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys (koinonia) meihin. Meillä on yhteys (koinonia) Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen" (1 Joh.1:3).

Lähtökohta kristittyjen yhteyteen ja kirkon näkyvään ykseyteen on vahva. Ylösnousemususko yhdistää erilaiset kristityt ja kirkot toisiinsa. Siksi kristittyjen ykseyden rukousviikolla on syytä muistaa, mitä paavi Johannes XXIII lausui jo 50 vuotta sitten: "Se mikä meitä yhdistää on paljon enemmän kuin se mikä meitä erottaa." Tässä hengessä toimiessamme ekumenia voi edistyä.

Toiseksi rukousviikon raamatunkohdasta avautuu vahva rohkaisun sanoma. Kristuksen ylösnousemus antaa motivaation ja rohkeuden jatkaa Kristuksen työtä maailmassa. Kristityt saavat olla toiveikkaita, vahvoja ja järkähtämättömiä. Me saamme tehdä luottavaisesti, iloisesti ja innokkaasti Herramme työtä niin, että usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen voi lisääntyä. Apostolin kehotus on samalla selkeä toimeksianto: "Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan."

Tämä raamatunkohta on yksi niitä, jotka muistan jo nuoruudessa alleviivanneeni Raamatusta. Se on ollut minulle aina merkittävä. Erityisen tärkeä lupaus on ollut silloin, kun tuntuu, että työ ei edisty, kun tekee virheitä ja kun kohtaa vastustusta. Epäonnistumisten keskellä tämä lupaus on kantanut.

Sama koskee työtä kirkon ykseyden vaalimiseksi. Kirkkojen välinen ystävyys, vieraanvaraisuus ja yhteys ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä. Monista vaikeista kysymyksistä huolimatta kirkot ovat ottaneet tärkeitä askelia kohti toisiaan. Kuitenkin toisinaan yhteyden edistyminen on kovin hidasta. Välillä tulee vastoinkäymisiä. On tilanteita, joissa kirkkojen väliset erot näyttävät sovittamattomilta. Juuri silloin on syytä muistaa apostolin rohkaisu: "Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan."

Sisaret ja veljet. Konkreettinen merkki kristittyjen yhteydestä on vuotuinen suomalaisen luterilaisen ja katolisen piispan matka tänne Roomaan. Olemme jälleen tänä vuonna viettäneet yhteistä messua kansallispyhimyksemme Pyhän Henrikin päivänä Santa Maria sopra Minervan basilikassa. Nyt oli jo 27 kerta, kun näin tapahtui. Iloitsen myös siitä, että voimme tänään tässä Kristus-kirkossa olla yhdessä Jumalan palveltavina.

Kristittyjen ykseyden rukousviikolla meitä muistutetaan, kuinka usko ylösnousseeseen Kristukseen yhdistää meitä erilaisia kristittyjä ja kristillisiä kirkkoja. Kristuksen ylösnousemus kannustaa ja rohkaisee jatkamaan Kristuksen työtä maailmassa. Se johtaa meitä myös etsimään yhteyttä toistemme kanssa sekä tietä kohti kirkon näkyvää ykseyttä.

Seppo Häkkinen