Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." (Matt. 9: 9-13)

Reilut neljäkymmentä vuotta sitten sain ensimmäisen verryttelypuvun. Verkkarit alkoivat vasta silloin yleistyä Suomessa. Se voi tuntua teistä leiriläisistä aika kummalliselta. ”Ainahan niitä on ollut”, varmaan joku ajattelee. Mutta vasta 1960-luvulla alkoivat verkkarit tulla muotiin. Minä asuin silloin Lauritsalassa. Se on nykyisin osa Lappeenrantaa. Lauritsalan seurakunnan nuoret päättivät hankkia yhteiset verkkarit. Meidän perheessämme myös lapset saivat omat pukunsa, niin minäkin. Verkkareitten takki on minulla edelleen tallessa. Tällainen se on, mustat hihat ja selkämys, etuosa vihreä, kaiken lisäksi tässä on vielä vetoketjullinen rintatasku. Minusta tämä oli upea verkkaripuku, ainakin siihen asti, kunnes menin se päällä kouluun. Nimittäin tähän takkiin kuului vielä yksi yksityiskohta. Ihan niin kuin amerikkalaisissa esikuvissaan näihin verkkareihin oli ommeltu seuran tai järjestön tunnus. Niinpä tämänkin takin rinnassa oli kankaiset kolme kirjainta LSN. Ne tarkoittivat: Lauritsalan seurakunnan nuoret.

Reippaana ja ylpeänä uusista verkkareistani menin kouluun. Mutta ei mennyt monta välituntia, kunnes noita kolmea kirjainta alettiin väännellä. Niille keksittiin kaikenlaisia merkityksiä ja minua haukuttiin, kuka mitäkin keksi noista kolmesta kirjaimesta. Sen vuoksi minua ei myöskään otettu mukaan muiden leikkeihin. Niinpä sitten koulupäivän jälkeen menin itku kurkussa kotiin. Sanoin äidille, että en suostu enää pitämään koko verkkareita. Aikani jurnutettua äiti ratkoi puserosta kirjaimet pois ja sen jälkeen suostuin jälleen pukemaan päälleni verryttelypuvun.

Onko sinulle käynyt koskaan samalla tavalla? Sinua ei jostain syystä ole otettu mukaan toisten kanssa leikkiin, kilpailuun, joukkueeseen, porukkaan? Päinvastoin sinua on haukuttu ja arvosteltu siitä, millainen olet tai mitä sinulla päälläsi tai mitä olet sanonut tai jostain muusta syytä. Tällainen kokemus tuntuu pahalta. Se jättää sisimpään syvät jäljet. Minäkin muistan vielä yli neljänkymmenen vuoden jälkeen sen, miten minua haukuttiin eikä otettu touhuamaan mukaan toisten kanssa.

Tämän sunnuntain evankeliumissa kerrotaan tullimies Matteuksesta. Häntä pilkattiin eikä otettu mukaan muiden joukkoon. Tullimaksujen ja muiden verojen kokoajia halveksittiin Jeesuksen aikana yleisesti. Rooman valtakunta oli valloittanut Palestiinan. Publikaanit eli tullimiehet olivat ensinnäkin vieraan valtakunnan työntekijöitä. He keräsivät maksuja, jotka menivät toisille ja usein siis toisen valtakunnan hyväksi. Siksi heitä halveksuttiin. Toiseksi tullimiehiä pidettiin epärehellisinä ja ahneina. He kiskoivat ihmisiltä liiallisia maksuja ja pitivät osan niistä itsellään. Senkin takia heitä ei otettu muiden joukkoon.

Tällaisen miehen Jeesus kohtasi tulliasemalla. Hän sanoi Matteukselle: ”Seuraa minua.” Jeesus ei sanonut: ”En mä oo sun kaa” tai ”ei me oteta sua meidän joukkoon, kun sä olet tollanen”. Jeesus ei sanonut näin, vaan juuri päinvastoin: ”Seuraa minua.” Ja kaiken lisäksi Jeesus meni Matteuksen kotiin ja söi siellä hänen ja muiden tullimiesten ja syntisten ihmisten kanssa.

Jeesuksen toiminta viestittää meille tänään kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin sen, että Jeesus kutsuu seuraansa jokaista. Jeesuksen seuraan jokainen on tervetullut, on sitten millainen tahansa. Hänelle sinä olet tärkeä ja rakas, juuri sellaisena kuin olet. Muista tämä erityisesti silloin, kun kuulet, ettei sinua oteta mukaan tai kun sinua arvostellaan, haukutaan ja moititaan. Jeesukselle sinä kelpaat ja riität omana itsenäsi.

Toiseksi Jeesus antaa mallin siitä, miten meidän tulee elää toistemme kanssa. Jeesus ei hyväksynyt sitä, missä Matteus oli tehnyt väärin. Mutta se ei estänyt häntä kutsumasta Matteusta joukkoonsa, menemästä hänen kotiinsa ja syömänsä Matteuksen ja hänen ystäviensä kanssa. Vaikka Jeesusta itseään pilkattiin ja arvosteltiin siitä, hän teki niin. Tällä tavalla toimimaan sinua ja minua kutsutaan. Meidät on tarkoitettu rakastamaan toinen toistamme ja rakentamaan yhteyttä toistemme kanssa. Muista tämä erityisesti silloin, kun kohtaat niitä, jotka on jätetty ulkopuolelle tai joita arvostellaan, haukutaan ja moititaan. Toimi silloin samalla tavalla kuin Jeesus toimi Matteuksen kohdatessaan.

Seppo Häkkinen