Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!” (Matt. 16:21-23)

Päivän evankeliumi ja sen ympärillä olevat tapahtumat sisältävät suuren luokan draaman ainekset. Jännitteet paikalla olevien kesken ovat käsin kosketeltavat. Tunnelmat vaihtelevat ääripäästä toiseen.

 Aluksi Jeesus ja opetuslapset keskustelevat rauhallisesti keskenään (Matt. 16:13-20). Jeesus kysyy heiltä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat. He vastaavat, että Jeesusta pidetään joko uutena Johannes Kastajana, Eliana, Jeremiaana tai muuna profeettana. Sitten Jeesus kysyy saman kysymyksen opetuslapsiltaan: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Tähän Pietari rientää vastaamaan määrätietoisesti: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.” Jeesus ylisti hänen vastaustaan sanoen: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” Hän jatkoi vielä Pietarille luottamuksen sävyttämänä: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

 Opetuslasten matka Jeesuksen seurassa oli ollut kuin juhlaa. Toki opetuslapset tiesivät, että Jeesuksella oli vastustajia, mutta näiden voima tuntui heistä heikolta Jeesuksen voimaan verrattuna. Jeesuksen seurassa kulkeneina he katsoivat tulevaisuuteen rohkeina. He olivat varmoja siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut. Hekin, Galilean köyhät miehet, saisivat osansa sen valtakunnan loistosta ja kunniasta. Jeesuksen lupaus Pietarille ennakoi hyvää. Hänestä tulisi kirkon ykkösmies.

 Mutta sitten tapahtui yllättävää. Juuri kun tulevan hyvän odotus oli kiihkeimmillään, Jeesus alkoikin puhua rististä ja kuolemasta. Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Me tunnemme Jeesuksen elämän lopputapahtumat, joten meille asia ei ole mikään yllätys. Mutta Jeesuksen opetuslapsille se oli todellinen shokki ja järkytys. Tilannetta voi verrata vaikkapa yllättävään tietoon sairaudesta tai menestyvän yrityksen ilman ennakkovaroitusta tulevaan konkurssi-ilmoitukseen. Siksi on ymmärrettävää, miten Pietari toimi. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!" Kukapa nyt haluaisi itselleen tärkeän ihmisen kärsivän!

 Jos Pietarin nuhtelu oli yllätyksellistä, myös Jeesuksen reagointi yllätti: Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

 Juuri edellä Jeesus ilmoitti Pietarin olevan kallio, jolle hän rakentaa kirkkonsa. Nyt hän rajusti syyttää Pietaria. Miksi noin kova kielenkäyttö? Siksi, että Pietari asetti Jeesuksen eteen kiusauksen ja houkutuksen. Paljon helpompaa olisi valita sellainen Messiaan tie, jota Pietari ja ihmiset yleensäkin hänelle tarjosivat: voittoisa suuren kansanjohtajan osa. Mutta Jumala tarjosi hänelle toisenlaista Messiaan tietä. Se vei hänet kärsimykseen ja ristinkuolemaan. Jeesuksen oli kuljettava ristin tie. Sitä ei saanut mikään estää. Pietarin hyvää tarkoittavat sanat olivat Jeesukselle Saatanalta tuleva kiusaus luopua tehtävästä, jota varten hän oli tullut maailmaan. Tuona ohikiitävänä kiusauksen hetkenä käytiin taistelu ihmiskunnan pelastamisesta. Jeesuksen kiusaus kohdistui hänen oman kärsimyksensä ja kuolemansa välttämiseen. Mutta Jeesus ei taipunut. Hän tiesi, mitä varten hänet oli lähetetty. Houkutus väistämiseen oli suuri. Mutta Herramme on kestänyt sen. Kiusauksen kestänyt Kristus on voittaja.

 Pietarin reagointi oli Jumalan suunnitelmia ymmärtämättömän ihmisen nuhtelua. Jos Jeesus ei olisi kärsinyt ja kuollut meidän syntiemme tähden, ei meillä tänä päivänä olisi Vapahtajaa. Ei olisi syntien anteeksisaamista ja siitä seuraavaa yhteyttä Jumalan kanssa, eikä myöskään iankaikkista elämää. Pietarin vastauksesta kuultiin, että hän ei vielä ymmärtänyt Jeesuksen elämän perimmäistä tarkoitusta. Mutta Jumalan koulussa hän yrityksen ja erehdyksen kautta tuli näkemään, että juuri Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemisessa tapahtui Jumalan pelastussuunnitelma. Sama mies sitten ensimmäisenä helluntaina saarnasi noista tapahtumista ja saarnan vaikutuksesta 3000 ihmistä tuli uskoon. (Apt. 2)

 Hyvät seurakuntalaiset. Tänään meitä muistutetaan Jeesuksesta kiusausten voittajana. Estääkseen Jeesuksen pelastusteon Saatana käytti apunaan kuningas Herodesta, joka yritti surmata Jeesuksen jo lapsena – onnistumatta. Jeesuksen julkisen toiminnan alussa Saatana yritti houkutella erämaassa Jeesusta pois siitä tehtävästä, jota varten hän oli maan päälle syntynyt – onnistumatta. Nyt, matkalla Jerusalemiin Saatana turvautui entistä viekkaampaan keinoon. Hän alkoi puhua Jeesuksen läheisen ystävän, opetuslapsi Pietarin, suulla. Tälläkään kertaa Saatana ei onnistunut. Jeesus on kiusausten voittaja.

 Kiusauksissa koeteltu Kristus on meidän toivomme lähde. Vaarallinen ja epätosi on kuva kristitystä, jota odottaa vain onnellinen ja hyvä elämä. Kiusaukset ja koettelemukset ovat osa elämäämme. Niiltä ei välttynyt edes Jumalan Poika. Klassisen kristillisen näkemyksen mukaan meitä syntiinlankeemuksen jälkeen eläviä ihmisiä kiusaavat oma lihamme, maailma ja Saatana. Ne vetävät meitä itsekeskeisyyteen, himoihin, vihaan, ylpeyteen, oman kunnian ja edun etsimiseen. Lopulta ne ajavat ihmisen paatumukseen, epätoivoon ja epäuskoon.

 Ihmisellä on kiusaus piirtää hyvän ja pahan raja yksilöiden tai ryhmien välille. Uskonnollisessa elämässä hyvän puolelle sijoittuvat ne, joilla on kunnollinen moraali ja oikea tieto Jumalasta. Pahan puolelle taas kuuluvat syntiset, siveettömät ja epäuskoiset. Elämän todellisuus puhuu kuitenkin siitä, että hyvyys ja pahuus ovat aina yhtä aikaa läsnä, limittäin kuin sormet rukousasennossa. Sellainen uskovaisuus ei ole uskottavaa, joka kuvittelee olevansa vapaa kiusauksista; joka sijoittaa kaiken pahan oman sisäpiirinsä ulkopuolelle ja kuvittelee oman pesänsä ja minänsä puhtaaksi.

 Hyvä ja paha, usko ja epäusko ovat tosiasioita. Niiden välillä on ero, mutta niiden välinen raja ei kulje ihmisten välillä, vaan ihmisen sisällä. Siksi kiusaukset ja taistelu hyvyyden puolesta käydään jokaisen ihmisen sisimmässä. Kukaan meistä ei pääse niistä eroon tämän elämän aikana.

 Selittäessään Isä meidän –rukouksen kohtaa ”Äläkä saata meitä kiusaukseen” Martti Luther sanoo, että Jumala sallii kiusaukset kahdesta syystä. Ensinnä siksi, että ihminen oppisi tuntemaan itsensä, sen että hän on syntinen. Toiseksi siksi, että ihminen oppisi tuntemaan Jumalan, sen että hänen armonsa on voimakkaampi kuin mikään luotu. Näin opittaisiin kiittämään ja ylistämään Jumalan armoa. Omien kiusaustemme keskellä voimme luottaa Jeesukseen, joka on kiusausten voittaja. ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:18)

 Jeesuksen ristintien tapahtumat kertovat hyvän ja pahan taistelusta. Tulkitsemme Jumalan helposti – piispa Eero Huovisen sanoin – sisäsiistiä käytöstä edellyttäväksi moraalinvartijaksi tai pikkusievää hurskaudenharjoitusta suosivaksi uskontoviranomaiseksi. Jeesuksen kärsimystien tapahtumat paljastavat tyystin toisenlaisen Jumalan. Jumala itse kohtaa pahuuden ja kantaa pahan seuraukset, viattomana ja syyttömänä meidän sijastamme. Jeesuksessa Kristuksessa näemme kärsivän Jumalan, joka ei lankea kiusauksiin, vaan taistelee hyvyyden puolesta ristinkuolemaan asti. Jumalan rakkaus on itsensä antavaa hyvyyttä ja rakkautta, meidän puolestamme ja meidän hyväksemme. Evankelista, runoilija Erkki Lemisen sanoin:

Ristin luona kiusatulla, langenneella, vaivatulla paras paikka on.

Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois.

Takaisin ylös