Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.”Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” (Mark. 12:28-34)

Tämän sunnuntain evankeliumitekstin edellä kerrotaan, kuinka Jeesus oli juuri vaientanut saddukeukset. He olivat kysyneet häneltä ylösnousemuksesta (Mark. 12:18-27), johon he eivät uskoneet. Jeesus oli vastannut heille tavalla, joka teki saddukeukset sanattomiksi. Fariseukset olivat kuulleet Jeesuksen ja saddukeusten välisen keskustelun. Se oli heille mieleen, sillä fariseukset puolestaan uskoivat ylösnousemukseen. Myös fariseukset olivat Jeesuksen vastustajia, mutta eri syystä kuin saddukeukset.

Fariseukset olivat lain noudattajia. He luulivat, että ihminen voi pelastaa itse itsensä täyttämällä Jumalan lain. Niinpä eräs lainopettaja päätti testata Jeesuksen lain tuntemusta: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?”

Jeesus aloittaa vastauksensa lainopettajalle lainaamalla Vanhasta testamentista jaetta, joka on juutalaisten uskontunnustus: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra.” (5. Moos. 6:4).

Juutalaiset olivat omaksuneet tämän uskontunnustuksen jo ennen Jeesuksen syntymää. Hurskas juutalainen lausui sen joka aamu ja ilta. Nykyäänkin tätä Vanhan testamentin jaetta myydään Israelissa turisteille pieneen metalliseen koteloon sijoitettuna. Sellaisessa juutalaiset kodit sitä säilyttivät ja säilyttävät yhä oviensa pieleen kiinnitettynä.

Jeesuksen vastauksen toinen osa lainopettajalle sisältää kaksi suoraa lainausta Vanhasta testamentista: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.” (5. Moos. 6:5) ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (3. Moos. 19:18). Yhdessä näitä kahta käskyä kutsutaan rakkauden kaksoiskäskyksi. Samalla se on myös kymmenen käskyn tiivistelmä.

Fariseukset olivat jakaneet Vanhan testamentin lain (Tooran) 613 käskyyn. Niistä 248 oli positiivisia eli varsinaisia käskyjä ja 365 negatiivisia eli kieltoja. He selittivät samalla, että kyseiset lukumäärät johtuvat siitä, että ihmisruumiissa on 248 osaa ja vuodessa 365 päivää. Nyt lainopettaja halusi kuulla, miten Jeesus suhtautui siihen pelastuksen tiehen, joka fariseusten mielestä oli oikea. Jeesus vastasi rakkauden kaksoiskäskyllä.

Tämä lyhyt keskustelu lainopettajan ja Jeesuksen välillä opettaa meille tänään kolme tärkeää asiaa.

Ensinnä: Jumalan lain ydin on rakkaus. Rakkaudessa on kysymys kokonaisvaltaisesta asiasta. Se vaatii koko ihmisen: hänen sydämensä, sielunsa ja mielensä. Se vaatii hänen sisimpänsä, siis hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa. Se vaatii myös hänen tunteensa ja järkensä. Tämä kokonaisvaltaisuus korostuu alleviivauksen tavoin Jeesuksen vastauksessa: Rakasta Herraa, Jumalaasi, sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi, voimallasi. Puolinainen rakkaus ei Jumalalle kelpaa.

Toiseksi Jumalan laki vaatii sen täyttämistä kokonaan. Jeesuksen vastauksessa toistuu sana "koko" useasti: koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi, koko voimallasi. Jeesus halusi sanoa fariseuksille: Kyllä Jumalan laki lupaa pelastuksen niille, jotka täyttävät lain, mutta se on täytettävä kokonaan ja kaikilta osin eikä vain osittain tai ulkonaisesti.

Keskellä järvenselkää veden varaan joutunut voi pelastaa itse itsensä uimalla rantaan, mutta hänen on uitava koko matka, todella rantaan saakka. Vaikka hän uisi kuinka pitkän matkan tahansa, mutta voimat loppuvat juuri ennen rantaa, itsensä pelastaminen epäonnistuu.

Kolmanneksi fariseukset eivät ymmärtäneet ihmisen pelastusta ajatellen Jumalan lain tarkoitusta oikein. Jumalan pyhä tahto, Jumalan laki, on tarpeellinen ja välttämätön ihmisten keskinäisissä suhteissa ja yhteiselämässä. Mutta pelastuksen asiassa sitä pitkin ei päästä perille. Jumalan laki on niin vaativa, ettei yksikään ihminen voi sitä kokonaan täyttää eikä sitä kautta tulla Jumalan hyväksymäksi.

Jumalan laki on annettu siksi, että ihminen tulisi näkemään syyllisyytensä Jumalan edessä. Se on annettu sitä varten, että me ymmärtäisimme, että me emme jaksa uida rantaan, me emme pysty itse pelastamaan itseämme. Kukaan ihminen ei pysty täyttämään Jumalan lakia niin täydellisesti, että voisi sitä tietä pelastua synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Kukaan ei voi rakastaa Jumalaa niin täydellisesti, että voisi siihen vedoten ansaita pelastuksen lahjan. Ihmisen pelastuminen ei ole tee-se-itse –tapahtuma.

Evankeliumitekstin lopusta käy ilmi, että lainoppinut juutalainen oli samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Jeesuksen mukaan lainoppinut ei ollut kaukana Jumalan valtakunnasta. Hän oli lähellä, mutta ei vielä sisällä. Tämä tarkoittaa, että tältä lainoppineelta puuttui Jeesus. Hän ei ymmärtänyt, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle juuri Jeesuksessa, joka on lain täyttymys.

Jumalan valtakunnassa on se, joka uskoo ja ymmärtää, ettei hän omassa varassaan kykene täyttämään Jumalan lakia. Hänen täytyy turvautua Jeesuksen sovitustyöhön Golgatan ristillä. Kristuksen lunastustyön hedelmän me saamme ottaa vastaan uskolla, ilman omia ansioitamme, tekojamme tai rakkauttamme. Jeesus halusi siirtää oman aikansa fariseukset samoin kuin tämänkin ajan fariseukset lain tieltä armon tielle, omiin voimiin turvaamisesta Kristukseen turvaamiseen. Siihen sinäkin saat tänään luottaa. Jeesus on kuollut ja ylösnoussut puolestasi. Hän on sovittanut kaikki sinun syntisi ja avannut tien taivaaseen. Saat uskoa Jumalan armoon, joka riittää sinunkin kohdallasi.

Hyvät seurakuntalaiset. Tänään tässä jumalanpalveluksessa vihitään Kristuksen kirkon palvelukseen kaksi pappia. Evankeliumiteksti sisältää pappisviran hoitamiseen kaksi tärkeää muistutusta. Ensinnä Jeesuksen opetuksen ydin on yhteys Jumalaan. Siitä kasvaa rakkaus lähimmäiseen. Näin siis usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen kulkevat aina käsi kädessä. Se on erityisesti papin syytä muistaa ja siitä huolehtia. Siksi tämä pyhäpäivä on hyvä pappisvihkimyspäivä. Se nostaa esille luterilaisuuden yhden ydinkorostuksen uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuudesta. Siellä missä tämä muistetaan, papin työ ja kirkkomme elämä pysyy oikeassa tasapainossa.

Toiseksi pappi on pelastuksen asiassa samassa asemassa kaikkien muiden ihmisten kanssa. Pappisvirka on arvostettava ja kunnioitettava, mutta sen kantaja on samanlainen syntinen ihminen kuin kuka tahansa. Tästä vanha tarina kertoo jotain olennaista. Nuori pappi oli menossa vuosikymmeniä sitten kinkereille maalaistaloon. Porstuassa tuli piika vastaan ja niiasi papille. Siihen pappi totesi vähän hämmentyneenä: ”Kuulkaas piika, ei minulle tarvitse niiata, tavallinen ihminen se on pappikin.” Siihen piika vastasi kipakasti: ”Luuletkos, että minä sinulle niiaan, virkaas minä kunnioitan.”

Pappi tarvitsee sitä samaa ristin evankeliumia, jota hän toisille julistaa. Siihen tekin, Anna ja Ville, saatte tarttua tänään ja kaikkina päivinänne.