Jeesus puhui opetuslapsilleen:    »Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.» (Joh.13:16-20)

Tietotekniikka on tuonut kieleemme koko joukon uusia sanoja. Yksi tällainen on viestiketju. Kun jostain sähköpostista tai nettiuutisesta alkaa viestien vaihto, syntyvää viestien ketjua on ryhdytty kutsumaan yksinkertaisesti viestiketjuksi.

Eräänlaisen viestiketjun syntymisestä on kyse tämän sunnuntain evankeliumissa, tosin hiukan eri merkityksessä kuin tietotekniikassa. Jeesus on kutsunut oppilaita seuraamaan itseään. Nyt hän lähettää heidät todistajiksi maailmaan. Jeesuksen lähettilään vastaanottaessaan ihminen ottaa vastaan itsensä Jeesuksen. Joka puolestaan ottaa vastaan Jeesuksen, ottaa vastaan itsensä Jumalan, hänet, joka lähetti Jeesuksen. Tällainen Jumalan viestiketju on lähtenyt liikkeelle silloin, kun Jeesus lähetti oppilaansa. Se on saavuttanut meidät. Meidän tehtävämme on jatkaa viestiä Jumalan rakkaudesta ja pelastusteosta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kutsu ja lähettäminen kuuluvat yhteen. Jeesus oli itse lähetetty. "Se joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt." Jeesuksen vastaanottaminen on siis tie Jumalan luo. Jeesus puolestaan antaa tehtävän sille, joka häntä seuraa. "Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut." Jeesus haluaa, että evankeliumin ilosanoman viesti ja kutsu Jumalan yhteyteen leviää kaikkeen maailmaan. Siihen tehtävään hän lähettää seuraajansa. Koko kirkon ydinolemuksena on missionaarisuus, lähetettynä oleminen. Tämä tehtävä kuuluu Kristuksen seurakunnalle ja jokaiselle sen jäsenelle.

Taizen ekumeenisen yhteisön edesmennyt priori, veli Roger on kirjoittanut: ”Hyvin usein keskustellessani kahden kesken jonkun nuoren kanssa kuulen nämä kysymykset: ’Miten voin olla oma itseni? Miten voin toteuttaa itseäni?’ Monia ihmisiä nämä kysymykset vaivaavat ahdistukseen saakka. Silloin ajattelen, mitä eräs veljistäni kerran sanoi: ’Kristus ei sano minulle: Ole oma itsesi. Hän sanoo: Ole minun kanssani. Kristus ei sano meille: Etsi itsesi. Hän sanoo: Seuraa minua.’ ” (Taizen veli Roger: Missä rakkaus, siellä Jumala. Kirjapa 2006, s 38-39)

Tässä jumalanpalveluksessa vihitään seitsemän teologian maisteria pappisvirkaan palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Papin tehtävä on olla Jeesuksen palvelija ja lähettiläs. Siksi Jeesuksen sanat tämän sunnuntain evankeliumissa koskevat aivan erityisesti teitä papiksi vihittäviä: »Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.” Palvelija eikä lähettiläs ole omalla asialla. Hän ei aja omia etujaan tai omaa asiaansa. Hän on lähettäjän palveluksessa ja hänen asiallaan. Lähettäjä myös varustaa lähettiläänsä tehtävään. Teidät liitetään tänään Jumalan viestiketjuun ja hän lähettää teidät maailmaan.

On tärkeää huomata, että Jeesuksen kutsua ja lähettämistä seuraa lupaus. "Te olette autuaat…" Jeesus puhuu autuudesta eli onnesta ikään kuin se olisi ihmisen elämän tavoite. Seuraako palvelijan ja lähettilään tehtävästä palkaksi onni, kenties ajallinen tai ainakin iankaikkinen onni?

Evankeliumin virke on syytä lukea tarkkaan. ”Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat." Siis ensinnä tiedätte sen, että palvelija ei ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä. Tietäminen tarkoittaa sisäistämistä. Se on enemmän kuin asian olemassaolon hyväksyminen. Se on sisäistä palvelemisen asennetta ja sydämen nöyryyttä.

Toiseksi: "… ja myös toimitte sen mukaisesti". Onnellinen on se ihminen, joka ymmärtää ja toteuttaa omassa elämässään palvelijan asennetta. Ei ketään viime kädessä tyydytä pelkästään tehdä työtä itsensä hyväksi. Se ei tee ihmistä onnelliseksi. Vain palvelemisen kautta löytyy todellinen onni.

Veli Roger on kiteyttänyt tämän seuraavasti: ”Muut voivat tunnistaa luottamuksemme Jumalaan, kun annamme yksinkertaisesti oman elämämme toisten käyttöön. Ennen kaikkea todeksi eletty usko tulee uskottavaksi ja välittyy muille. … ’Miten voin saada selville sen, mitä minulta (Jumala) odotat? Sydämeni on rauhaton; miten voin saada selvää kutsustasi?’ Sisäisessä hiljaisuudessa voin saada vastauksen: ’Uskalla antaa elämäsi toisia varten, silloin löydät elämääsi mielekkyyden.’ ” (Taizen veli Roger: Missä rakkaus, siellä Jumala. Kirjapa 2006, s 106-107)

Jeesuksen seuraaminen ja lähettiläänä oleminen asettaa siis vaatimuksia. Sellaisesta ei oikeastaan saisi nykyään puhua. Se on epäkorrektia, koska 'ihmiset elävät tänä päivänä niin suurten vaatimusten ristipaineessa', kuten usein kuulee sanottavan. Seuraamisen tilalle tarjotaan elämän hallintaa, itsensä arvostamista, hemmottelua, ja sitä kautta itsensä ympärillä pyörimistä, tyhjyyttä, merkityksettömyyttä ja kaikkea sitä, mistä Jeesus halusi ihmiset vapauttaa. Niiden asemasta Jeesus kutsuu meitä seuraansa ja työhönsä. Veli Rogerin sanoin: ” ’Kristus ei sano minulle: Ole oma itsesi. Hän sanoo: Ole minun kanssani. Kristus ei sano meille: Etsi itsesi. Hän sanoo: Seuraa minua.’ ” Siksi ”Uskalla antaa elämäsi toisia varten, silloin löydät elämääsi mielekkyyden.”

Seppo Häkkinen