Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16:1-8)

Kuulin kerrottavan papista, joka kutsui seurakuntalaisia jumalanpalvelukseen. Nämä eivät olleet järin innostuneita. He sanoivat tietävänsä jo kaiken, mitä siellä tapahtuisi: jumalanpalveluksen järjestyksen, luettavat tekstit ja rukoiltavat asiat. Saarnakin kuulosti aina samanlaiselta. Seuraavalla viikolla pappi kutsui samoja seurakuntalaisia jumalanpalveluksen sijasta kotiinsa aterialle. Kaikki kutsutut tulivat. Jokainen sai eteensä herkulliselta kuulostavan ruokalistan. Aikaa kului, eikä mitään tapahtunut. Lopulta vieraat alkoivat kysellä, koska ruoka tarjoiltaisiin. Pappi sanoi, että eihän mitään tarvittaisi, koska he nyt tiesivät, mitä oli tarjolla ja missä järjestyksessä.

 Onkohan meille käynyt kuin tarinan seurakuntalaisille? Tiedämme jo etukäteen, mitä tässä messussa kuullaan. Pääsiäisen sanoma on tuttu, yllätyksetön. Siinä saattaa piillä ansa. Tuttuudessaan emme kohtaa pääsiäisen ydintä, emme ymmärrä, mitä ylösnousemussanoma todella paljastaa Jumalasta.

Haudalle tulevat naiset käyttäytyivät viisaasti ja järkevästi. Jeesuksen hauta oli suljettu suurella kivellä. Jeesus siis löydettäisiin sieltä. Ainoa ongelma oli, kuka vierittäisi kiven haudan suulta. Tämä oli loogista ja johdonmukaista ajattelua ja toimintaa. Mutta logiikka ei toiminutkaan. Silmä näki ja järki ymmärsi, että hauta olikin tyhjä. Sen pidemmälle ei järki silloin eikä nytkään pääse. Ei tiede, ei tieteelliset menetelmät, ei teologisen tieteen tutkimuskaan pääse pidemmälle. Luonnonlakien, logiikan ja ajattelun rajat olivat järkkyneet, kun naiset kuulivat sanat: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.”

 Pääsiäinen kertoo, kuinka Jumala on toisenlainen, yllättävä. Tämä ei sopinut Jeesuksen ajan ihmisille, kuten vaikkapa opetuslapsi Tuomaasta muistamme. Tämä ei tunnu sopivan myöskään nykyaikaan, kun vuosi vuoden jälkeen mediassa joku julkisuuden henkilö tai tiedemies pyrkii osoittamaan, ettei Jeesusta ole ollut olemassa tai ainakaan hän ei ole Jumalan Poika tai ylösnoussut Herra. Tänä vuonna Iltalehti julkaisi kiirastorstain (17.4.2014) numerossaan Tuomas Enbusken ajatuksia. ”En siis usko Jeesuksen olevan Jumalan poika, vaan pidän todennäköisempänä kyseisen saarnamiehen suuruudenhulluutta tai jälkipolvien halua pistää tarinaan hieman Lapin lisää.” Helsingin Sanomien pitkäperjantain numerossa (18.4.2014) dosentti Matti Myllykoski toistaa aiemminkin esittämäänsä: Jeesuksen viimeinen ateria oppilaittensa kanssa on dramatisoitu kuvaus, Jeesuksen saama tuomio liioiteltu, ristillä ei käyty mitään keskusteluja, Jeesus haudattiin joukkohautaan. Nämä vuosittain toistuvat inhimilliset selitykset kertovat, kuinka vaikea meidän on hyväksyä sellaista, mikä ei mahdu järkeemme tai ylittää ymmärryksemme.

 Jumala ei suostu niihin karsinoihin, määritelmiin ja lakeihin, joita me ihmiset olemme hänelle asettaneet. Hän ei alistu meidän ajatuksiimme, logiikkaamme ja päättelyihimme. Jumala yllättää ihmisen. Pääsiäisen sanoma on yllätys, järjen ja kokemuksen ylittävä tapahtuma. Ylösnousemus on ihme, jolla ei ole vertaa koko maailmankaikkeudessa. Sitä voi vain ihmetellä, kiittää ja ylistää.

 Ihmiselämän suurin ja tärkein asia on kohdata ylösnoussut Kristus. Elävän Jeesuksen kohtaaminen on kristittynä elämisen ja olemisen ydin. Miten se voi tapahtua? Jumalalla on omat keinonsa jokaista varten. Hän kohtaa jokaisen omalla, ainutkertaisella tavalla. Kaikki voi tapahtua yllättäen, kuten naisille tyhjällä haudalla.

 Vaikka Jumala toimii yllättäen, meille on annettu apuneuvoja siitä, missä ylösnoussut voidaan kohdata. Siksi me olemme tänä yönä messussa. Siksi meillä on rukous ja Jumalan sana. Siksi meillä on käytössämme sakramentit, kaste ja ehtoollinen. Niissä Jumala on luvannut itse olla läsnä. Näissä armonvälineissä me tänäkin yönä voimme kohdata elävän Herran Kristuksen, ylösnousseen Jeesuksen. Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi.