Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."(Matt. 28:16-20)

"Monesti tuntuu siltä, että työnteko on aivan toivotonta ja turhaa. Tuntuu kuin pahan valta olisi liian väkevä ja pimeyden voimat olisivat liian suuret evankeliumin voitettaviksi. Tuntuu kuin Herra olisi voimansa salannut. Vuoden 'saavutuksia' katsellessa pää painuu alas ja sydämestä kohoaa huokaus: 'Herra, armahda meitä.' " Näin kirjoitti päiväkirjaansa Kiinassa kahdeksan vuosikymmentä sitten, vuoden 1932 lopussa lähetyssaarnaaja Toivo Koskikallio (Rosvoja ja rauhantekijöitä. Suomen Lähetysseura 1962, s. 71).

Koskikallion kokemus on tuttu monelle lähetille, kirkon työntekijälle ja kristitylle. "Monesti tuntuu siltä, että työnteko on aivan toivotonta ja turhaa. Tuntuu kuin pahan valta olisi liian väkevä ja pimeyden voimat olisivat liian suuret evankeliumin voitettaviksi." Voimattomuus, epäilykset ja näköalattomuus uhkaavat. Tällainen tunto ei ollut vieras myöskään Jeesuksen opetuslapsille.

Kuulimme äsken Matteuksen evankeliumin viimeiset jakeet. Opetuslapset kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen vuorella. Hänet nähtyään he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Mutta Jeesus antoi tehtävän myös niille muutamille, jotka epäilivät. Ihmisen epäily tai vähäinen usko ei estä Jumalan suuria tekoja. Lähetyskäsky avaa rohkaisevan näköalan kirkon työhön ja kristityn tehtävään.

Lähetyskäskyssä on kolme osaa: valtuutus, käsky ja lupaus. Näissä on tärkeä sanoma niin teille tänään lähetystyöhön siunattaville kuin lähettävälle seurakunnalle.

Ensinnä Jeesus ilmaisee valtuutuksensa:"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."Lähettäjänä on taivaan ja maan Herra. Häneltä tulee valtuutus siihen tehtävään, jonka hän antaa ja johon hän kutsuu. Tänään iloitsemme teistä, jotka olette kuulleet Jumalan kutsun ja jotka siunataan lähetystyöhön. Ette ole omalla asiallanne, kun valtuuttajanne on itse taivaan ja maan Herra. Se antaa rohkeuden työhön, mutta tekee samalla hyvin nöyräksi.

Jeesuksen ilmaiseman valtuutuksen äärellä on tärkeää huomata, ettei lähetys ole ainoastaan joidenkin siitä innostuneiden seurakuntalaisten toimintaa tai lähetystyössä toimivien asia. Lähetystyö on seurakunnan perustehtävä. Se perustuu taivaan ja maan Herran antamaan valtuutukseen. Se on koko kirkolle annettu tehtävä. Siksi evankeliumin julistamisen, tapahtuu se miten tahansa, tulee läpäistä koko seurakunta. Kristillisen kirkon elämä on lähetettynä olemista. Kristuksen kutsumina ja valtuuttamina hänen seuraajansa vievät todistusta Herrastaan kaikkeen maailmaan. Ilman Jeesuksen valtuutusta emme istuisi nyt tässä tilaisuudessa, ei olisi lähetystyöhön siunattavia, ei olisi Suomen Lähetysseuraa, ei olisi ylipäänsä koko kristillistä kirkkoa.

Lähetys nousee kirkon olemuksesta. Vain perusteissaanvahva ja asiaansa uskova kirkko tekee lähetystyötä. Siellä missä kirkon identiteetti horjuu, lähetys asetetaan kyseenalaiseksi ja aikanaan se loppuu kokonaan. Juuri siksi on tärkeä muistaa, keneltä valtuutus tehtävään on saatu. Kirkon ei tarvitse piilotella tai pyydellä anteeksi lähetystyötä. Lähetys on varsinainen tehtävämme.

Toiseksi Jeesus antaa käskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."Tehtävä on siis annettu. Ja lähetyskäsky on käsky. Menkää ja tehkää. Kastakaa ja opettakaa.

Jeesuksen käsky on tullut entistä ajankohtaisemmaksi myös omassa maassamme, kun niin kaste kuin kristillinen opetus on asetettu kyseenalaiseksi. Kummastakaan kirkko ei voi tinkiä, jos se aikoo olla uskollinen lähettäjälleen. Käsky on käsky, se ei ole suositus tai viitteellinen ohje. Siksi se on otettava todesta.

Nykyisin on muotia korostaa, että jokainen voi luoda itse oman uskontonsa. Relativismin ydinkäsite on suvaitsevaisuus. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Ei ole olemassa yhtä ehdotonta totuutta. Yleisen mielipiteen paine ja median kasvava valta luovat kirkolle kiusauksen olla moderni ja enemmistön hyväksymä. Kasteen sijasta saatetaan pyytää lapsen siunaamista ja uskonnonopetus halutaan korvata neutraalilla arvokasvatuksella ja uskontotiedolla. Uskontopluralismi ja relativismi kyseenalaistavat kristillisen uskon perusteet ja vievät pohjan koko kristilliseltä lähetystyöltä.

Evankeliumi ei ole puhetta Jeesuksesta, vaan itse Jeesus, ei sanoma pelastuksesta, vaan pelastus itse. Hyvä uutinen, sanoma Kristuksesta ei ole vain viesti, vaan siihen sisältyy elämää muuttava ja ihmistä vapauttava voima. Siksi Jeesus antoi käskyn: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Tähän työhön teidät tänään siunattavat lähetetään, on tehtävänne mikä tahansa. Tässä on varsinainen päämääränne, työskentelette missä tahansa.

Samalla lähetyskäsky on kirkolle ajankohtainen muistutus pitää lujasti kiinni perustehtävästään. Sanoma Kristuksesta ei ole mikä tahansa viesti tai yleinen aate, jonka kuka tahansa voi määritellä miten tahansa. Sillä on selvät tuntomerkit ja kriteerit ekumeenisissa uskontunnustuksissa. Kristillisen kirkon yksi keskeinen tehtävä on apostolisen uskonperinnön vaaliminen, tallentaminen ja siirtäminen. Se tapahtuu kasteen ja opetuksen kautta. Kristillisen uskon tulevaisuus riippuu ratkaisevasti siitä, miten aito evankeliumi säilyy ja siirtyy yhä uusille sukupolville.

Kolmanneksi lähetyskäskyyn sisältyy lupaus: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."Jeesuksen antama tehtävä ei pääty käskyyn vaan lupaukseen. Koko Matteuksen evankeliumi päättyy tähän samaan rohkaisevaan vakuutukseen. Viimeisenä ei ole käsky, vaatimus tai määräys. Viimeisenä on lupaus.

Lähetyskäsky avaa koko Matteuksen evankeliumin sisällöllisen kaaren. Evankeliumin viimeiset sanat viittaavat nimittäin evankeliumin alkuun. Enkeli ilmoitti Joosefille, että Marian synnyttämä poika tulee olemaan Immanuel. Suomennettuna se merkitsee: Jumala meidän kanssamme (Matt. 1:23). Jeesus ei ollut vain profeetta, vaan hän oli itse Jumala. Sen hän osoitti lopullisesti pääsiäisen tapahtumissa. Ylösnoussut Jeesus on omiensa kanssa kaikki päivät siihen saakka, kunnes tämä maailmanaika päättyy. Siksi Jeesus ei ainoastaan lähetä työhön. Hän lähtee itse mukaan.

Me emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta yksi on varma. Jeesuksen lupaus olla kanssamme pitää paikkansa. Tämä lupaus koskee niin teitä lähtijöitä kuin kotimaahan jääviä, niin teitä lähettien omaisia ja läheisiä kuin meitä kaikkia seurakuntalaisia.

Jeesuksen lupaus olla kanssamme kaikki päivät koskee myös kirkkoa. Hengellisesti vahvan kirkon ei tarvitse pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Se on tietoinen omasta kutsumuksestaan ja tehtävästään. Kirkko ei kuitenkaan voi elää missään oman voiman tunnossa. Se on aina kaikessa riippuvainen lähettäjästään ja Herrastaan, jonka tie tässä maailmassa on ristin ja kärsimyksen tie. Juuri siksi on tarpeen kuulla lähettäjän oma lupaus:"Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."Hänen läsnäoloonsa luottaen ja turvautuen voimme iloisin ja rohkein mielin toteuttaa lähetystehtävää.

Seppo Häkkinen